Helsingin katuja ja aukioita ennen autoja

Professori Pentti Murole on tehnyt elämäntyönsä kaupunki- ja liikennesuunnittelun parissa, ja pitää mielenkiintoista blogia. "Goethe, Westö, Jansson ja Pääskynen kaupunkisuunnittelijoina" on jutuista tuorein, ja herättää kaikenlaisia ajatuksia siitä mitä kaupunki on, tai millainen sen pitäisi olla. Tai millainen se on ollut.

Alla on joukko valokuvia, joita isoisäni on ottanut Helsingistä vuosien 1902 ja 1920-luvun alkupuolen välillä. Kuvia yhdistää mm. se, ettei niissä juuri näy autoja (yhtä rikkinäistä taksia lukuunottamatta), mutta ei isommin myöskään hevosajoneuvoja. Samanaikaiset ja vanhemmatkin kuvat vaikkapa Pariisista tai New Yorkista kertovat ankarista ruuhkista leveillä bulevardeilla. Helsingistä sellaiset näyttivät puuttuneen, vaikka keskustan kadut olivat varmaankin suunnitellut kestämään moninkertaista vaunu- tai ehkä jopa automäärää. Ainakin ne olivat leveämpiä kuin monet puukaupunkien palosuojaksi rakennetut kadut.

Niinpä kaupunki näyttää vallan autiolta ilman liikennettä, mutta onhan siinä sentään ihmisiä! Lopulla näytän miten katutilan haltuunotto suomalaisilta käy. 

Tämä on isoisäni (varjo etualalla) kuva Ison Robertinkadun länsipäästä, Fredrikinkadun risteyksen vierellä (1904/5). Hän on lähdössä tulevan isoäitini kanssa kaupungille. Isompi tytöistä lienee isoäitini nuorin sisko. On varhainen kevät, ja ihmiset näyttävät käyttävän kadun aurinkoista puolta. Spåra kääntyi Fredalta Roballe. Kulmassa on Helsingin Rohdosliike, joka toimi siinä talon repimiseen asti.

Usko Nyströmin suunnittelema Schalinin talo (Kapteeninkatu 11 - Tehtaankatu 9) on juuri valmistunut. Isoisäni saattoi tuntea Nyströmin, sillä hän ehti asua kolmessa tämän piirtämässä talossa, ja kuvasi muita. Talon yläkerroksista oli merinäköala, sillä välissä oli vain puutaloja. Lasinegatiivi 1902. Usko Nyström oli muuten mestarikuvaaja Into K. Inhan ja saksankielen oppikirjanlaatijan Solmu Nyströmim vanhin veli.

Isoäitini tulossa esikoistyttärensä kanssa kotoa "Vilholasta" kohti "Skohan kulmaa" (n.1910). Vanhaa asemarakennusta ei vielä ollut purettu (sääli ettei se näy), mutta uuden rakentaminen on jo pitkällä. Kävelijät oikaisivat torin yli diagonaalisti kohti Vilhonkatua; Kaisaniemenkatua ei vielä oltu puhkaistu.

"Vilhola" Kansallisteatterin vieressä. Löytyihän vuokra-auto torilta sentään, pyörärikon jäljiltä 1-hevosvoimaiseksi muuttuneena. 

Ruotsalainen teatteri ja Erottaja kuvattuna "Wulffin kulmalta" n. vuonna 1920. Edelleenkään ei liikenne haittaa ihmisiä, jotka etenevät suoraviivaisesti kohti päämääriään. Tämä hyvin keskeinen aukio Esplanadipuiston vieressä oli suosittu yleisötapahtumien paikka, kuten tässä kuvassa:

Heikinkadulta käännyttiin Pohjois-Espalle, olipa sitten kysymys paraatista tai pitkänmatkan juoksusta. Leveän kadun länsipuoli oli varattu raitiovaunukiskoille, itäpuoli liikenteelle, periaatteessa siis kahteen suuntaan. Kuva lienee otettu 1925 tai vähän ennen. Olisiko kärjessä Valkoinen kenraali itse? Hevosen askellus viittaisi siihen suuntaan.

Olen useasti nähnyt, miten Välimeren maiden ihmiset ottavat katu- ja aukiotilat haltuunsa - siis oikeasti, en vain Fellinin Roma-elokuvassa. Suomalaisille luontevampi tapa on kokoontua katsomaan jotain happeningia, vakavina ja hillittyinä, ja kunnioittavasti tilaa antaen. Viimeisessä kuvassa vaelletaan Teatteriesplanadilla kohti Runebergin patsasta. En tiedä minne väki on menossa - mutta kukaan ei ajatellutkaan hankkia taksia tai isvossikkaa sinne päästäkseen. Yhteinen tärkeä sosiaalinen tilanne otetaan haltuun kävellen. Kuva on samalta ajalta kuin edellinen.

Jatkan aiheesta vielä.