Tässä vielä toinen pikkuherkku, kirjoitettu wanhalta A.F. Granlundilta 1800-luvun puolestavälistä. Säestykseksi suosittelen haikean haitarin pitkiä sointuja.
Minulta kysyttiin, onko oikein julkaista tällaisia ryyppäämään houkuttelevia ja ryyppäämistä ihannoivia lauluja. Eivät nämä minusta alkoholismia ihannoi - ennemminkin ovat liiottelussaan ironisia. Itse kyllä olen lääkärinikin mielestä hiukan huono juomaan. Pullo hyvää(kin) konjakkia on pruukannut kestää puolisen toista vuotta. Näin vanhana sitä vaan ei oikein jaksa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti