Edesvastuutonta terveysajattelua(ni)!

Olen aina ollut sitä mieltä, että omasta terveydestä vouhottaminen on tarpeetonta, ja toisten terveydestä suorastaan vahingollista. Sairaudesta pääsee parhaiten eroon ignoroimalla sen: siinäpä yrittää päästä sisään, mutta kun aiottu potilas ei ole moineenkaan vaikka kuinka yrittäisi, kyllästyy lopulta se tauti ja lähtee masentuneena etsimään parempaa uhria. Tämän vuoksi minulla on ani harvoin ollut flunssaa. Se tulee korkeintaan muutamaksi tunniksi, ja lähtee sitten turhautuneena tiehensä.

Joskus 40 vuotta sitten sain joka elokuussa anginan, mutta kyllästyin sen jokavuotiseen odottamiseen, ja se katosi. Monet muutkin harmilliset vaivat ovat vanhuuden myötä hävinneet - toki korvautuakseen sen vanhuuden itsensä tuomilla bonuksilla. Kaikki tämä tietystä suunnasta katsoen jatkuva tervehtymisen tila on vienyt siihen, että säännölliset terveystarkastuksetkin ovat jääneet vähemmälle. Itse asiassa semmoisia ei ole edes ollut muutamiin vuosiin. Nyt tuli yllättäen tilaisuus sellaiseen.

Minua alkoi kaupassa pyörryttää, ja kun se ei istuallaankaan lakannut, myönnyin kaupantädin ehdotukseen soittaa ambulanssi. TAYSissa sitten tehtiin massiiviset tutkimukset, ja tuloksena oli tahdistimen asentaminen. Muualta ei vikoja sitten löytynytkään. Bon. Tällähän sitten tullaan toimeen pitkän aikaa. Ja jos päässä vielä viiraa, se johtuu sitten muusta kuin sydämestä. Näin yksinkertaista se on.

Ympäristön ja sosiaalisten suhteiden kannalta asia ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertainen. Aina löytyy sellaisia henkilöitä, jotka korostavat vilpitöntä huolestuneisuuttaan minun terveydestäni, mutta paljastuvat sitten helposti omasta erinomaisuudestaan häikäistyneiksi vallantavoittelijoiksi. Paljastava lause lipsahtaa tuota pikaa: "Minähän olen aina/kauan/monesti huomauttanut siitä että...". Ei itse asiassa tarvitse paljonkaan kärjistää tilannetta, ennenkuin seuraava klassinen lausahdus putkahtaa kuuluville:

"Siinä sinä nyt makaat keuhkosyöpää potemassa! Minähän sanoin sinulle monta kertaa että lopettaisit, mutta ei vaan sopinut uskoa. Siitä sen nyt sait! Oma vika!"

Todellinen tarkoitus on sanoa, että kosto tulee jos ei suostu tottelemaan. Tässä se syy miksi toisten terveydestä ei pitäisi vouhottaa. Tulos saattaa olla päinvastainen kuin mahdollinen tarkoitus. Sitä paitsi terveysasiat eivät ole selvästi ennustettavia. Tilastollisia arvioita voi esittää, mutta yksittäistapauksessa ennustuksilla ei ole suurtakaan arvoa. Se, joka seuraa omaa terveyttään päivästä toiseen, ja mittailee kaiken aikaa erilaisia arvojaan, on käsitykseni mukaan itse asiassa suuremmassa vaarassa kuin se joka toimii huolettomasti. Henkisten tekijöiden osuutta sairastumisiin ei kannata aliarvioida.

Palaan nyt takaisin omaan huolettomaan elämiseeni. Toistan myös sen käsitykseni, että "pelkästään hyvää tarkoittavia" huomautteluita ei ole olemassakaan. Aina niihin enemmän tai vähemmän liittyy itsekorostusta, jollei sitten myös peräti loukkaavia käsityksiä vastaanottajan huomattavan alhaisesta älyllisestä suorituskyvystä.

Koska myös on itsestään selvää, että niinsanottu äkkikuolema voi milloin tahansa kohdata ketä tahansa, olosuhteista riippumatta, siihen ja sen mahdollisuuteen ei ole pienintäkään syytä kiinnittää huomiota, saati tuhlata ajatusaikaa. Se on vain otettava annettuna asiana, kaikkeen elämään kuuluvana detaljina, joka tulee jos on tullakseen. Niin yksinkertaista kaikki on itse asiassa.