Ritvalan helkaneidot

Ylimuistoinen ikivanha Ritvalan helkajuhla on takana. Tuo kevään hedelmällisyys- ja pyhitysjuhla, jota Gottlund kohta 200 vuotta sitten kävi ihmettelemässä, tunnetaan lukuisten kansojen perinteessä, suomensukuisten kansojen ulkopuolellakin. Tällä rituaalilla varmistettiin peltojen kasvu ja karjan lisääntyminen siirtämällä taika naimaikää lähestyvien neitojen symbolisesti kulkueena toteuttamaksi.

Tänä helluntaina neitojen kulkueessa oli yli 80 tyttöä, ja heistä lähemmäs puolet aivan pieniä. Suurenmoinen osoitus siitä, että ikivanhalla perinteellä on tulevaisuudessa jatkajansa. Alemmassa kuvassa neidot ovat kulkeneet pitkän matkansa loppuun, ja muodostaneet valtavan, pyhän piirin helkaniitylle. Siellä he laulavat loppuun viimeisen helkavirren, ja jalkautuvat sen jälkeen yleisön joukkoon, tai omia esityksiään valmistelemaan.

Neitojen kulkue on kaikin tavoin pyhä, vaikka se alunalkaen perustuukin kristinuskoa edeltäneiden aikojen ajattelule. Sääksmäen ja Ritvalan neidot eivät käytännössä voi juurikaan muistaa milloin he liittyivät kulkueeseen ensi kerran: he ovat siinä olleet "aina". Erityisen hienosti kulkueen sukupolvesta toiseen jatkuvan merkityksen havaitsi 2004, kun nykymuotoisen helkajuhlan satavuotisjuhlassa oli "kaikkien sukupolvien neitojen" kulkue, toista sataa naista ikivanhoista mummoista hädin tuskin kävelemään oppineisiin piltteihin. Eivät he tuota tunnetta juuri sanoiksi pukeneet, mutta sen aisti.

Juhlan pyhän luonteen takia hämmästyin aika lailla, kun yleisölle jaettiin palautelomakkeita. Niissä kysyttiin mistä saatiin tieto juhlasta, mistä pidettiin eniten, ja mitä toivottaisiin parannettavaksi. Tällaisia kyselyitä tehdään yleensä tuotemarkkinoinnin yhteydessä, ja jos Ritvalan nuorisoseura näkee helkajuhlan jonkinlaisena tuotteena tai tuotteistettavana asiana, se on mennyt pahan kerran hakoteille. Oluttelttoja? Katri-Helenaa? Monikulttuurisuutta?

Mainitsin joillekin tutuille mahdollisuudesta jakaa vastaavanlaisia kyselyjä kirkoissa. "Kiitos että kävit ehtoollisella! Mitä haluaisit parantaa tuotteessamme? Oliko viini hyvää ja oliko sitä riittävästi? Pitäisikö puheita muuttaa? Pitäisikö alttaritaulun Jeesuksen vanhanaikaisia vaatteita tuunata nykyaikaisemmiksi?"

Minulle kerrottiin, että ainakin Helsingissä tuollaista onkin jo tehty. Hirmuista! Kaikki on jo myytävänä. Perinteet ovat painolasteja. Aika vaatii muutosta. Äänestä! Äänestä! Kommentoi! Kuka on suosikkisi?

Toivottavasti Ritvala tajuaa olevansa vanha hämäläinen keskuskylä, joka itsepintaisesti ylläpitää muinaista riittiään, muusta maailmasta välittämättä!