Faraon tyttäret (Thutmosis, jatkoa)

Menköön Thutmosiin nimiin tämäkin kuva herrastaan Ylä- ja Ala-Egyptin kuninkaasta Ekhnatonista (tai Akh-en-Atonista, kuinka vain), sillä Thutmosis toki oli faraon kuvantuotannon johtaja. Tuo kuvantuotanto koki sittemmin kovia karkean sotilashallitsija Horemhebin aikana. Sitä hävitettiin olan takaa, mutta säilyneet veistokset, reliefit ja maalaukset kertovat täysin omaleimaisesta ja uudenlaisesta taiteellisesta ajattelusta, viehättävimmästä koko Kemetin eli Kymen maan pitkässä historiassa.

Aivan erityisen viehättäviä ovat kuvat Ekhnatonin ja hänen päävaimonsa Nefertitin perheestä, johon kuului kuusi tytärtä. Heidän nimensä olivat Merit-aton, Meket-Aton, Ankhesen-pa-Aton, Neferneferu-Aton Tasherit (eli Nuorempi), Neferneferu-Re ja Setepen-Re.

Meritaton ("Atonin rakastettu") syntyi luultavasti Thebassa ennen uuden kaupungin rakentamista. Hänen hieroglyfinimessään on vasemmalla Atonin merkki (sulan muotoinen vokaalimerkki, kirjainmerkit t ja n, sekä täsmennysmerkkinä auringonkehrä), ja oikealla Merit-merkit, jotka tarkoittavat rakastettua.

Vieressä oleva muotokuva Thutmosiin verstaalta esittää mahdollisesti Meritatonia. Hänen titulatuuriinsa kuului jossain vaiheessa myös "Suuri Kuninkaallinen Vaimo", jota on selitetty joko sillä että hänestä tuli Ekhnatonin lyhytaikaisen seuraajan Smenkhkaren vaimo, tai sillä että hän hoiti äitinsä virkaa. On myös arveltu, että hän olisi parin vuoden ajan ollut Egyptin hallitsijatar.

Meritatonin loppuelämästä tai hautapaikasta ei liene tietoja.





Meket-Aton (Atonin suojatti) kuoli noin kymmenvuotiaana lapsena. Hänet ehdittiin kuvata isonsiskonsa kanssa muutaman kerran hellässä perhekuvassa, ja hänen hautajaisensa kuvattiin alla olevassa maalauksessa Amarnan kuningashaudassa. Tyttö on vasemmalla lehvien suojassa, ja hänestä oikealle surevat isä Ekhnaton, äiti Nefertiti, sekä siskot Meritaton, Ankhesenpaaten ja Neferneferuaton nuorempi:

 Tässä on viehättävä perhekuva, jossa kaksi vanhinta tytärtä ovat vanhempiensa sylissä ja osoittelevat toisiaan sormella. Ja perhettä siunaavat Atonin, auringonkehrän säteet:

Ankh-es-en-pa-Aton ("Elää Atonin kautta") oli kolmas Ekhnatonin tyttäristä. Hän nai velipuolensa, poikakuningas Tut-ankh-Atonin, joka nousi alaikäisenä kuninkaaksi Smenkhkaren jälkeen. Hieroglyfeissä on merkit ankh (sielu), s ja n, lintu joka luettaneen "pa", Atonin merkit, sekä naista tarkoittava määrite.

Vallan olivat hovissakin jo saaneet vanhoilliset, ja niin molemmat joutuivat vaihtamaan nimensä: Tutankhamon ja Ankhesenamon.

Nyt hieroglyfeissä on (kunnioitussyistä?) Amunin kolme merkkiä, sitten ankh ja s-n, ja lopuksi hallitsijattaren viite. Pariskunnasta on säilynyt kuvia (alla), mm. yksi vähän kömpelö patsas, sekä sievä maalaus jossa vaimo ojentaa kukkia nuorelle hallitsijalle. Tutankhamon kuoli kuten tunnettua nuorena, hänen jalkansa oli murtunut ja pahoin tulehtunut, ja hänellä saattoi olla myös malaria.

 Ilmeisesti jo muinoin epäiltiin, että korkea hoviherra Eje (tai Ay) olisi sekaantunut Tutankhamonin kuolemaan, ja saattaa olla että hän yritti pakottaa nuoren lesken vaimokseen, näin voidakseen perustella valtaistuimelle nousuaan. Eje ja hänen seuraajansa Horemheb olivat jo alkaneet tehokkaat toimet Ekhnatonin perinnön tuhoamiseksi. Hovi oli jo siirretty Memphisiin, ja uutta kaupunkia oli myös alettu purkaa. Tähän saumaan saattaa osua merkillinen kirje, joka lähetettiin heettiläisten kuninkaalle Suppiluliuma I:lle. Siinä luki: "Mieheni on kuollut, eikä minulla ole poikaa. Kerrotaan että sinulla on monta poikaa. Voisit antaa yhden niistä aviomiehekseni. En haluaisi naida palvelijoitani. Minä pelkään." Hämmästynyt heettikuningas saattoi todella lähettää poikansa Egyptiin, mutta tämä murhattiin matkalla. Kuka oli lähettänyt tällaisen maanpetoksellisen kirjeen? Monia mahdollisuuksia oli, mutta tässä lienee se viimeinen mahdollinen ehdokas.

Ankhesenamonin viimeisistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa. Useita hautoja Kuninkaitten laaksossa on tutkittu, ja joistakin muumioista on tehty myös DNA-testejä, mutta onnettoman kuninkaantyttären lopullisesta kohtalosta on yhä vain ristiriitaisia arvioita.















Olemme vasta tytärten puolivälissä. On siis jatkettava.