Kuka kirjoitti näin? 3

Nyt tuleekin kolme tunnistettavaa  näytettä. Yhteinen tekijä niissä on matkan teko. Tässä on ensimmäinen:

En vielä ollut ehtinyt panna maata, kun venäläinen upseeri saapui kestikievariin ja jäi sinne yöksi. Hän oli jotenkin viluissaan ja tilasi itselleen hyvän valkean, jonka ääressä puhelin hänen kanssaan sen verran kuin taisin venättä. Sitten panin maata ja olin hyvin ehtinyt nukahtaa, kun joku äkkiä koputti sen huoneen ikkunaan, jossa upseeri makasi. Minä heräsin tähän kolkutukseen ja sain heti nähdä vanhan kimnaasi- ja yliopistotoverin, komministeri Martinin Lammilta. Hän oli käynyt Hämeenlinnassa, jossa oli kuullut minun lähteneen sieltä Lammin pitäjää kohti. Hän arvasi minun yöpyneen Heinäkankaan kievariin ja poikkesi sen tähden sinne minua tapaamaan. Hän pyysi minua tulemaan kotiinsa Lammille, ja minä noudatin mielelläni kutsua. Sillä olihan minulla huvia siitä, että sain tavata entisen kimnaasi- ja yliopistotoverin ja puhella hänen kanssaan, ja sitä paitsi hänen kääseissään pääsin kolme peninkulmaa eteenpäin. Seuraavana aamuna tulimme rovasti Appelrothin luo, missä Martin asui. Vietettyäni täällä pari hauskaa päivää läksin Koskelle ja Hollolaan.

Tässä on toinen:

Sitten kun Kuninkaallinen Tiedeseura oli toukokuun 2. päivänä valinnut minut matkustamaan Lappiin kuvaillakseni sen kolmea luonnonvaltakuntaa, laitoin tavarani kuntoon ja pukeuduin tämän kaltaiseen asuun:
Vaatteeni siis olivat: pieni länsigöötalaisesta kankaasta tehty lieveetön takki pienin etukääntein ja nukkakangaskauluksin. Melko tiukat nahkahousut, piiskaperuukki, hampunvihreä lakki (alaskäännettävin korvalapuin). Pieni parkitusta nahasta tehty laukku, jolla oli pituutta puoli kyynärää ja leveyttä hieman vähemmän, sen toisella sivulla kaksi raksia kantoremmiä varten. Laukkuun pantiin 1 paita, 2 paria puolihihoja, 2 yönuttua, mustetolppo, kynäkotelo, mikroskooppi, kiikari, hyönteisverkko sääskien varalle. Tämä muistikirja ja vihkoksi nidottu pinkka kasvipaperia, molemmat foliokoossa. Kampa, "Lintukirjani", "Uplannin kasvisto" ja "Lajien tuntomerkit". Pitkä jahtipuukko ("miekka") riippui vyöllä ja pieni käsipyssy lonkalla reiden ja satulan välissä. 8-kulmainen keppi jaettuna mittayksiköihin, lompakko, jossa oli Upsalan Yliopiston kanslian antama passi ja Tiede-seuran suosituskirje.

Tämä kaikki muassani lähdin Upsalasta perjantaina 2. toukokuuta 1732 klo 11 ap., jolloin olin puoli vuotta vaille 25-vuotias.

Ja tässä on kolmas:

Vähitellen alkoi aamu sarastaa. Isä oli kahden kesken saarensa kanssa; tunti tunnilta se tuli yhä enemmän ja enemmän hänen omakseen. Taivas vaaleni ja vuori kohosi hänen edessään, sen suunnattomat kalliomuhkurat kiipesivät toistensa hartioille, ja huipulla näkyi vihdoin majakka valtavana ja mustana harmaata vasten. Se oli paljon suurempi kuin isä oli kuvitellut, ja oli se aika yöstä, jolloin kaikki näyttää auttamattomalta ja vaaralliselta, jos on yksin ja valvoo itsekseen.
Isä sammutti myrskylyhdyn, niin että ranta häipyi pimeään. Hän ei halunnut majakan näkevän häntä vielä. Mereltä puhalsi aamutuuli, oli kylmä. Meri-linnut huusivat jossakin saaren takana.
Yhä korkeammaksi ja korkeammaksi kohosi majakka rannalta katsovan isän silmissä. Se muistutti hänen majakkamalliaan, sitä joka ei koskaan tullut aivan valmiiksi. Nyt isä näki, ettei katto ollut lainkaan niin terävä kuin hän oli luullut ja ettei ylätasanteessa ollut kaiteita. Isä tarkasteli kauan tuota tummaa, hylättyä majakkaa, ja vähitellen se pieneni ja mahtui parahultaisesti niiden ajatusten ja kuvien joukkoon, joita hänellä oli ennestään.

Joka tapauksessa se on minun, ajatteli isä ja sytytti piippunsa. Minä valtaan majakan. Annan sen perheelleni ja sanon: Täällä saatte asua. Kun olemme päässeet onnellisesti sisään, ei meille voi tapahtua mitään vaarallista.

Kohtuullisen ovelasti vastatkaapa taas!