Kuka kirjoitti näin?

Tulivatpa tässä mieleen ne ajat jolloin kiersin Tampereella, Helsingissä ja vaikkapa Kangasalla vetämässä kirjallisuusiltoja nimeltä Kirja-Kontra. Idea tuli tietysti tunnetusta pohjoismaisesta musiikkivisailusta, jossa sain olla mukana muutaman kerran.
Ideana molemmissa oli, että yritettiin ovelasti tavoitella näytteen tunnistamista, ja että mikä se näyte tunnistettiin vastausta ei saanut heti möläyttää. Yleisönkin piti saada aikaa mietiskellä.

Minun seuraamassani bloggerikuplassa on varsinkin yksi kirjallisuudesta tiiviisti kirjoittava. Hän on riäkkyläläinen nimimerkki hikkaj, emeritus-kollegani koulupuolelta. Hänellä on tosin hyvin itäsuomalainen tapa esittää kysymyksiä, niin että toiskielinen saa joskus tosissaan miettiä mitä kysyttiin, vai kysyttiinkö ollenkaan.

Minä tulen kysymään länsisuomalaisen karusti ja yksinkertaisesti, kuka minkin pätkän on mahtanut kirjoittaa. Sen sijaan olen kovin iloinen, jos vastauksissa oltaisiin vähän itäsuomalaisen ovelia, jotta useammilla olisi mahdollisuus päätellä tai vaistota oikeata vastauksen suuntaa.

Tässä tulee nyt kaksi ensimmäistä näytettä. Ensimmäinen kuuluu näin:

Jos rannikot Puulan järviryhmällä ovat tylyt ja kovapintaiset, niin ylempää mäkien rinteiltä ja latvoilta silmä tavottaa ikäänkuin toisen vehmaamman maiseman vaaraviljelyksineen. Tämä maiseman kaksiosaisuus, johon kallioperän laadulla on hyvin vähän sanomista, ja yhtä vähän maalajipeitteen kasautumismuodoilla (esim. drumlin ja harju), riippuu seuraavasta säännöstä: ylhäällä tomuhienoja saviaineksia sisältävä moreni; rannikkovyöhykkeessä kivikkoa ja paljasta kalliota; vedenpinnan alla savi. Poikkeuksena säännöstä on vain äärimmäinen länsi, jossa rantamiltakin kuumottaa hienorakeisiin sedimentteihin raivattuja niittyjä ja peltoja. Sitäpaitsi kaikkialla saattaa tietysti ylhäältä morenin piiristäkin tavata paljaita - tai osittain paljaita - kallionseinämiä, enimmän graniittialueelta Otavasta NW-suuntaan.

Ja toinen näyte on tämmöinen:

Nuorukainen saapui rantaan, irroitti tytön vaatemytyn ja heitti sen varovasti rannalle. Ui sitten alemmaksi ja heitti sinne omat pukineensa.
"Sielläkö sinä vielä olet?" huudahti hän toisen rannan ruoikkoon - huudahti, vaikka oli koko ajan toivonut että niin olisi.
"Niin", vastasi tyttö. "Minä en muistanutkaan lähteä - minusta oli niin hauskaa katsella kun sinä uit."
"Tulisinkohan minä sinua vastaan - jos se tuntuisi turvallisemmalta ...?"
"Kyllä se tuntuisi", tyttö vastasi.
Häntä ei enää yhtään kainostuttanut, vaikka nuorukainen katsoi aivan suoraan. Hän tunsi sitä salaista riemua, mitä ihminen tuntee astuessaan arkimaailman rajojen yli sadun ja seikkailun maailmaan, jossa kaikki on luvallista ja pyhää ja jossa se tunne, että heitä on  k a k s i  omia salatuita teitään kulkemassa, on kuin puhdistava ja yhteensulattava tuli.
Nuorukainen ui nopeasti tyttöä kohti.
"Niinkuin Vedenneito ruoikossa!" huudahti hän ihastuneena, keskeyttäen uintinsa.

"Ja Ahti aalloissa!" vastasi tyttö riemusta säteilevin silmin, heittäytyen uimaan.

Siis: ketkä mokomat tällaista ovatkaan kirjoittaneet? Jos joltakulta sattuisi heti tulemaan oikea vastaus, viivyttelen vähän sen julkaisemisessa.