Kukkakärpästen runollisen surrealistinen maailma

Lähes päivittäin minulla on ilo katsella ystäväni ja luontokuvaaja Jorma Aholan mestarilaukaisuja hänen jokapäiväisiltä retkiltään. Alkaneen kesän yksi aihepiiri ovat kasvit ja niillä vierailevat hyönteiset. Jokainen ötökkä on kuvissa tarkoin tunnistettu, ja tuosta nimistöstä olen saanut aavistuksen suomenkielen runollisesta rikkaudesta myös tällä kirjallisuuden pimentoalueella.

Lähdinpä sitten katsomaan tuota nimistöä tarkemmin, mutta ylenpalttisen runsauden vuoksi rajoituin vain yhteen osaan hyönteisten valtavasta lajirunsaudesta. Antti Haarto ja Sakari Kerppola ovat julkaisseet kirjan Suomen kukkakärpäset, ja sen pohjalta tehty nimistö löytyy tältä nettisivustolta.

Pitkä lista on paitsi runollinen, myös suorastaan surrealistinen. Jos lähdemme pääheimoista, ne jo ovat herkullisia. On kirvareita, keilasia, mahlasia, vaskisia, nuijasia, kurokkaita, surreja, siplareita, peloreita, sysisiä, luhtasia, pistiäisvieraita, puuhareita, lahureita, sekä muurusurreja. Jo tämä lista on pitkä, mutta useimmat luetellut jakautuvat vielä valtavaan määrään sukuja ja lajeja.

Tässä on naaras-laidunnokkanen Wikipediasta. En uskaltanut enää pyytää Jorma Aholalta julkaisulupaa, kun olen häntä jo luvattoman runsaasti hyväksi käyttänyt...

Kirvareiden sukuja ovat esimerkiksi maakirvarit (tumma-, kiilto- ja pölymaakirvari), karttukirvarit (vaski-, sini-, sinikihar-, komea-, kapea-, kulta-, ruskokihar-, köli-, piha-, kevät-, euro-, ranta-, harmaakihar-, puna-, kero-, kalotti-, jänkä-, kelta-, norjan-, kittilän-,  tunturi-, tunturikihar-, idän-, matta-, notkosääri-, piki-, piste-, pohjan-, pelto-, sara-, pitkä-, luhta-, ruso-, täplä-, tupsu-, loisto-, tikku-, musta-, nilkka-, pikkukihar-, japanin- ja nokkakarttukirvari), ruutukirvarit, pienkirvarit (neljä lajia), sarvikirvarit (kauno-, vanne-, etelän-, kaari-, pullea-, viiru ja kevätsarvikirvari), hakakirvarit (9 lajia), lattakirvarit (3 lajia), kuningaskirvarit, keltakirvarit (10 lajia, joukossa mm. outo- ja hämykeltakirvari), täpläkeltakirvarit, parvikirvarit, kimalaiskirvarit, jymykirvarit, laikkukirvarit (14 lajia), pyökkikirvarit, vyökirvarit (4 lajia), metsäkirvarit (8 lajia), mesikirvarit, kainokirvarit (oioi, 11 lajia, joukossa mm. kuukainokirvari), isokirvarit (kalvas- ja koukkuisokirvari), hoikkakirvarit (16 lajia), aitokirvarit (7 lajia, mm. outokirvari jota ei tietenkään sovi sekoittaa outokeltakirvariin!), sekä kaunokirvarit (2 lajia). Lisäksi ovat vielä eri heimoon kuuluvat kuningatar- ja ruhtinatarkirvarit.

Keilasia on kolme sukua, joissa on kymmeniä lajeja, mm. kirjonilkka-, parta-, kettu-, koiranpää-, punasarvi- ja nokkakeilanen. Mahlasia, nuijasia, kurokkaita ja vaskisia on lukuisia sukuja  ja kymmeniä lajeja.

Ja sitten tulevat nämä ihastuttavat surrit. Lienevätkö saaneet nimensä äänistä? Kansainvälisesti ne jaetaan kolmeen alaheimoon, joilla kullakin on lukuisia sukuja ja vielä lukuisampi määrä lajeja. Lyhyyden vuoksi mainitsen vain muutaman lajin. Olisipa lastenlapsille kerrottavaa, jos sattuisi paikan päällä tapaamaan (ja välittömästi myös määrittämään) vaikkapa seuraavat surrit:

Villasurri, pistesurri, kaunosurri, suipposurri, töpöleväsurri, kurorantasurri, kuurantasurri, koukkurantasurri, tornilampisurri, turkkisurri, keltanilkkahelosurri, tulvaniittyhelosurri, mustanilkkahelosurri, keltasäärihelosurri, sekä keltanaamahelosurri.

Lapsena luin kirjan, jossa pojat seikkailivat mikromaailmassa, ja vanha viisas tohtori Itikainen selitti sitten mitä pojat oikeasti olivat nähneet. Nykypäivän tohtori Itikaisia ihailen suunnattomasti, enkä vain tietomäärän, vaan myös kielitajun vuoksi. Ja luonnon suunnaton monimuotoisuus on käsitettävyyden tuolla puolen!

Juuri tuli mieleen, että jokaisella sadoista ja taas sadoista kukkakärpäslajeista on tietysti myös toukka-asteensa... Tunnistamistoimethan on tietysti vielä tuplattava! Respect.