torstai 11. lokakuuta 2012

Orfeus ja Eurydike (Camille Corot)

Kreikan tarustoa ja sen kuvastoa läpikäydessäni satuin tähän Camille Corot'n maalaukseen vuodelta 1861, jossa laulajasankari Orfeus on johdattamassa vaimoaan nymfi Eurydikeä pois kuolleitten valtakunnasta. Kun olen aikaisemmin esitellyt sommitteluperiaatteitten joukossa "oikean reunan sulkemista", tämä maalaus vahvistaa tuota sääntöä, vaikka näyttäisikin sitä kovin rikkovan.

Taiteilija on tässä rikkonut oikean reunan sääntöä tahallaan, korostaakseen pariskunnan pakomatkan traagisuutta. Reunahan on vahvasti ummessa massiivisten tummien puiden avulla, mutta pariskunta taulun viimeisellä kolmanneksella liikkuu kuitenkin vahvasti  sitä kohti. Näkymä tuntuu sen sijaan aukenevan taakse ja takavasemmalle. Hämärä Hades, kuolleitten valtakunta oli laaja ja loputon, tuolla puolen elävien tutkimismahdollisuuksien.

Katselijan täytyy tuntea Orfeun ja Eurydikeen tarina, tajutakseen että siinä ei vain joku pariskunta ole kiirehtimässä ulos taulusta, vaan että tuo yritys tuli olemaan kohtalokas ja murheellinen. Tämä länsimaissa tavattoman suuren vaikutuksen sittemmin tehnyt tarina ei oikeastaan kuulu vanhaan kreikkalaiseen tarustoon, kuten Orfeus noin ylimalkaan, vaan esiintynee ensimmäistä kertaa roomalaisen Vergiliuksen runoelmassa Georgica.

Paetessaan raiskausyritystä Eurydike astuu käärmeen päälle ja kuolee sen myrkystä. Murtunut Orfeus, joka Väinämöisen tavoin kykeni lumoamaan ihmiset ja eläimet, lumoaa nyt jopa jumalatkin. Hirveä vahtikoira Kerberos nukahtaa laulun voimasta, lautturi Kharon samoin, ja jopa kauimmassa kolkossa Tartaroksessa kärsivät Sisyfos, Tantalos ja danaidit saivat hetken vapautuksen tuskistaan. Myös Hades-jumala itse ja tämän vaimo Persephone heltyivät päästämään Orfeun lähtemään vaimonsa kanssa.

Ja nyt tullaan Corot'n kuvaukseen. Pariskunnan lähdön edellytyksenä oli, ettei Orfeus saanut katsoa vaimoaan matkan aikana. Synkässä vaikeakulkuisessa maastossa lisähankaluutta aiheuttivat pahantahtoiset demonit, joiden syyksi on joskus pantu se, että Orfeus kuuli vaimonsa parahduksen, ja tuli vahingossa vilkaisseeksi tätä. (Toinen versio on se, että Eurydike aviovaimojen tapaan alkoi valittaa ettei Orfeus kumminkaan rakastanut häntä kun ei edes katso päin...) Joka tapauksessa Orfeus katsahti vaimoaan, ja tämä vajosi takaisin varjoihin. Ja juuri tämän Corot taulussaan esittää.

1 kommentti:

  1. Viehättäviä nuo vanhat antiikin mystiset tarinat! Ja tuo kuva!
    Vergilius näyttää olevan jonkinlainen yhdysside välillämme. Olen lukenut hänen runojaan ja pitänyt niistä. Hän osoittaa kirjoituksissaan mm. että vaikka maailma on muuttunut, ihmiset ovat pysyneet samoina. Ja jo antiikin aikaan joutuivat jotkut pakenemaan omasta maastaan karkoitettuina tai henkensä säilyttämiseksi.

    VastaaPoista