Myynnissä on jäljennös vuoden 1942 mottimerkistä. Ostin sen kioskista tietenkin, ja toisena syynä oli tuo tuttu "olinhan siellä minäkin". Todisteena tästä on kuva mottimetsästä vuodelta 1943. Vähän isompanakin olin mukana, ja jaksoin jo raahata metrisiä halkoja lumisessa metsässä. Samalta reissulta on minulle jäänyt suuri aarrekin: rakkaus hernesoppaan. Sitä kauhottiin kenttäkeittiöstä pakkiin, ja se maistui taivaalliselta.
En minä sentään kirveen kanssa... Oli äidilläkin jonkin lainen mottimerkki, kuparia vai hopeaa,en muista, kadonnut on. Hernesoppa maistuu minullekin, purkkirokka ja savupotkaa joukkoon, jos citikasta löydät. Keiton syötyään ei nykynuori usko, että sodan aikana oli joskus nälkä...
VastaaPoista