Jacob Tegengren - parisuhdemuunnelmia

Suomensin taas pari Tegengrenin runoa, ja nyt yritin järjestää loppusointuarsenaalin niin alkuperäisen mukaiseksi kuin pystyin. Tässä ensimmäisessä tapauksessa se jotenkin onnistui ensimmäistä säkeistöä lukuunottamatta. Tegengrenin yksitavuiset riimit jouduin kielen vuoksi kuitenkin korvaamaan kaksitavuisilla.

Gåvor du lägger för kärestans fot (Lyrik 1914)

Jalkainsa juureen kun lahjoja kannat,

hymyten rakkaasi lahjoista kiittää.

Vaan miten runsaasti milloinkin annat,

lisää hän tahtoo, ei mikään voi riittää.

Kohta oot antanut kaiken maisen,

elät ja hengität tahdissa naisen.

Vangiksi tunnet jo itsesi kaikin:

sielusi viimeisen palan hän saikin.

Silti ei sydäntä kahta voi liittää

yhdeksi kokonaan; siitä saa kiittää

viimeisen sopukan salaista mieltä,

jonka ei toinen voi ymmärtää kieltä.

- Miettivän mielen pohdinta vakaa, 

ikuisuus tuikkivain tähtien takaa,

arka jo aavistus saapuvan kevään,

laulua ilmaan taas helisevään.

- Hiljaiset hetket holvien alla,

mystinen hartaus maisemalla,

taikka jos nähdä saa katsetta nostain

ikuisen sielun välkettä jostain.

Melkein pilkalta aluksi tuntuva runo kääntyy äkkiä toisin päin. Se muuttuu vakavaksi pohdinnaksi maailmoista jonne toinen ei kaikesta huolimatta voi toista seurata. Siinä näkyy se mystiikkaan vivahtava uskonnollisuus, dogmien ulko- tai yläpuolella, joka Tegengrenille oli tyypillistä.

Toinen runo on Tegengrenillä rytmisesti hyvin vaihteleva, ja erikoista siinä on loppusointujärjestys abcd abcd. Vaikeaa, vaikeaa, mutta onneksi uskalsin itsekin olla rytmisesti hiukan vapaampi.

Din hand (Lyrik 1914)

Sinä soudat vierelläni. Joka kerta iloitsen
kun käsi kättä hipaisee,
vain kepeästi niinkuin tiiran siipi
merenlahden vettä koskettaa.
Oi ruusunpunakynnet käden sen,
kun pehmyt iho silmiin kuultelee!
Sen käden kautta ilo minuun hiipi,
sen nuoren nupun tuoksu minut rauhottaa.

Myös elämän ankaraa painoa siedän,
en pelkää syksyistä hämärää,
tuo käsi minut sadun loistoon viedä vois,
sadun iloon minut hyväilee.
Kätesi on kauneinta minkä tiedän,
se rakkautta varten on tehty, ja elämää.
Katkera mieleni väistyy pois,
ja murheeni leikkiä pakenee.

Liitän alkuperäiset ruotsinkieliset tekstit myöhemmin kommentaariosastoon.