Kirkkovene ja kastemato

Kuulin juuri tarinan opettajasta, joka oppilaiden keskuudessa tunnetaan ankaruudestaan huolimatta erittäin oikeudenmukaisena ja pidettynä. Joskus muinoin joku pikkujätkä yritti haistattaa hänellä v-tut. Opettaja käski pojan taululle piirtämään tämän juuri mainitseman myyttisen ilmiön. Kun siitä ei oikein tullut mitään, opettaja sanoi: "En ymmärrä mitään ydinfysiikasta, enkä sen vuoksi puhukaan siitä. Ei sinunkaan pitäisi puhua asioista joita et tunne". Luokka räjähti nauramaan, ja haistattelu loppui siihen.

Tarinasta tuli mieleen tapaus siitä koulusta jossa itse muinoin opetin. Kuvaamataidon tunnille kuudenteen luokkaan meni naispuolinen opettajansijainen, huomasi luokassa vallitsevan jäisen tunnelman tyttöjen ja poikien välillä, ja lopulta myös syyn siihen: pojat rullasivat muovailuvahasta pitkiä soiroja. Opettajalle pojat ilmoittivat "tekevänsä kikkeleitä". Opettaja kävi katsomassa, ja tuumiskeli: "Jaa, ensin minä luulin noita kastemadoiksi, mutta nyt ymmärrän - tehän tietysti teette noita oman mallinne mukaan!" Tämän jälkeen sijaisopettajalla ei ollut pienimpiäkään vaikeuksia luokan kanssa; röyhkeimmätkin pojat olivat saaneet pahasti nokkiinsa aikuiselta naiselta.

Emme voisi kuvitella tämänkaltaisia opetustilanteita tänään. Vähemmästäkin on media repinyt lööppejä. Roisit puheet ja opettajan haistattelu koetaan tänään kansalaisoikeudeksi, jota monet vanhemmat puolustavat vimmatusti. Eikä tässä yhteydessä tarvitse puhua mistään alemmista kansanluokista. Raporttien mukaan opettajilla on suurimmat vaikeudet nk. parempien alueiden vauraiden vanhempien kanssa.

Vauraus ja opintojen määrä eivät välttämättä järkevöitä käytöstä tässä nousukkaitten maassa.