tiistai 1. lokakuuta 2013

Lempeästi katsotut katseet - Spitzweg

Ettäkö taidemaalari sijoittaisi tauluunsa kertomuksen! Hyi olkoon, ajattelivat monet modernistit, sittenhän se on toritaidetta! Pikkuporvarillista huvittelua! Moralismia! No, pikkuporvarillista katsojaa näiden genre- eli laatukuvamaalarien työt kautta vuosisatojen miellyttivätkin jostain 1500-luvulta 1900-luvulle asti, eli niin kauan kuin kaupungeissa porvaristoa oli, ja heillä ehkä vähän rahaakin. 

Parhaat genremaalarit tekivät työnsä lähes dokumentaarisesti: kunkin aikakauden vaatteet, käyttäytyminen, ympäristö ja yleiset tavat saattavat käydä kuvista esiin mitä kaunopuheisimmin. Parhailla taiteilijoilla oli lisäksi yleensä taito sijoittaa töihinsä pieni kertomus, anekdootti, tai tunnelmapala siten että katsojalla oli mukavaa puuhaa niitä auki keriessään.

Eräs hurmaavimmista genremaalareista oli baijerilainen Carl Spitzweg (1808-85), jonka töissä on usein mukana lempeää huumoriakin. Biedermeierin leppoisa, mutta aika ankarasti perinnäistapojen, valtiovallan ja sensuurin silti kahlitsema aika tulee Spitzwegin kuvissa esiin usein vähän ilkikurisestikin: jos tapoja ei suoranaisesti uhmattu, pienet tahattomat ja ohimenevät vilkaisutkin kertovat paljon meistä ihmisistä, jotka ajasta riippumatta olemme aika samanlaisia. Tähän olen koonnut muutamia Spitzwegin vilkaisukuvia noin 1840-luvulta jonnekin 1860-luvulle saakka. Ne sisältävät ilmiselvän lisäksi paljon muutakin... Jokaisesta voisi kirjoittaa pienen esseen.


Leskimies. Useimmissa tapauksissa näiden kuvien vilkaisija ja kohde ovat tavalla tai toisella yhteensopimattomat, esimerkiksi säädyn, iän tai aseman vuoksi. Mutta silti, ainahan siro naisellisuus miehen mieleen on.


Ruusun tuoksu. Ruusuahan herra vain tässä ihailee, ei muuta...


Metsästäjä. Hänen koiransa innostuu vesialtaasta, hän itse näkee silmäkulmastaan jotain muuta.


Lehdenlukija puutarhassa.


Ullakkohuone.


Kirjeenkantaja. Moni odottaa kirjettä, mutta maalari ei isommin korosta ikkunoihin rientäviä naisia. Viimeisimmät on tarkalla katseella löydettävä. Huiman hauska ja lempeän ilkikurinen kuva!



2 kommenttia:

  1. KR

    ai että miten moni kävis noista kuvista uuden blogipottupaikkani tunnelmaan: kulahtanut mies nuorten joukossa - ja nimenomaan turhamaisten naisten muotiluomusten heiluttajien ja vaateparsien esittelijöiden joukossa!
    Eka kuvassa pientä kuvottavuutta ilmassa.
    http://www.city.fi/blogit/muut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, se eka kuvahan on vähän ilkeähkö kyllä. Asiaa pahentaa naismaisen tuntuinen suruasu (itkuliinoineen), josta kumminkin voimme ehkä syyttää biedermeierin muutenkin omituista vaatetustyyliä. Toisaalta: myös ylipainoinen, yli-ikäinen ruma mieskin kaipaa naisseuraa, ja erottaa luonnostaan myös siron nilkan vilahduksen... Ei hän sille mitään voi.

      Poista