Ennenaikaan tapasivat lapset rissata ruoasta. Tänään ruoasta rissaavat aikuiset.
Ei riitä, että televisio on täynnä kokkisotia, joissa - alastomina tai vaatteissa, mutta hassu hattu päässä -paiskataan "väärin" tai "liian hitaasti" tehdyt pöperöt lattialle, huudetaan ja räyhätään, lähetetään sukuloita melskaamaan kuppiloihin, tai arvostellaan toisten tekemiä keitoksia.
Ei sekään riitä, että television ajankohtaisohjelmassa asiantuntijat huutavat ja ovat toistensa tukassa milloin minkäkin ainesosan terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Mediaakin näyttää eniten kiinnostavan miten halvalla koululaisten ruoat voidaan tehdä, miten monta sydänhalvausta mikin ihmedieetti on aiheuttanut, tai miten maailma tuhoutuu tai pelastuu sen mukaan mitä osaa eliökunnasta syödään.
En ole vuosikymmeniin havainnut sellaista poliittista kiihkoa ja vastakkainasettelua kuin ruoan ympärillä käydään. Uskonnollisesta kiihkoilusta taidan tuntea vain islamistien raivon, jota voisi verrata taisteluun siitä, mitä muut saavat syödä. Ja kuitenkin koko sopassa on kysymys enemmän kuin terveydestä, enemmän kuin aatteista - eli siis tyylipuhtaasta uskonnollisesta riehumisesta.
Järjestäkääpä ruokailu kymmenelle satunnaiselle aktiiviselle kansalaiselle, niin tiedätte mitä tapahtuu. Hyvä jos löytyy kaksi ruokailijaa samalle ruoalle. Yhdet eivät voi sietää yhtä, toiset toista ruoka-ainetta, tiedätte kyllä nämä jyrkät raja-aidat erivärisen lihan, kalan, kasviksen, ovo-lacto-mitätahansa syömisen välillä. Jos hyvin käy, aterian aikana sätitään estottomasti "väärän" ruoan syöjiä, ja pannaan heidät vastuuseen milloin ihmisyyden, maailman tai maailmankaikkeuden kohtalosta.
Joskus muinoin ruokaa tehtiin hitaasti ja hartaudella, ja sitä syötiin vähintään yhtä kiireettömästi. Moni lääkäri olisi luullakseni valmis kannattamaan tällaista - jos uskaltaa. Minä oletan, että myös psykiatreilla voisi asiaan olla jotain sanottavaa, ehkäpä jokin näppärä kreikkalais-latinalainen termikin tilannetta kuvaamaan.
Itse olen vakaasti ja jyrkästi Muumimamman terveysideologian kannattaja. Hänen mukaansa "se mikä maistuu hyvältä on myös terveellistä". Tämän vuoksi suhtaudun kaikkiin Muumimamma-ideologiaa suomiviin kommentteihin niinkuin trollaukseen. Ei mene läpi tässä ravintolassa!
Nykyisin lapset ovat aikuisia ja aikuiset lapsia. Aikuisuus on romukopassa ja niin on lapsuuskin. Pikkutytöt puetaan kuin aikuiset naiset, ja aikuisiksi itseään kutsuvat leikkivät ruoalla ja mankuvat siitä pikku vekaroiden tavoin.
VastaaPoistaOmassa tuttavapiirissäni on yksi ruoalla intoilija, ja voin sanoa sen olevan aika rasittava piirre ihmisessä. Ruoasta tulee "gourmeelle" enemmän kuin mitä se on. Sillä yritetään täyttää henkistä tyhjiötä. Tämä ihminen kokkaa mielellään ja kutsuu ihmisiä syömään, mutta pöytäkeskustelu liikkuu kokonaan sen ympärillä miten ruoka on tehty ja mitä jippoja siinä on. Tätä ei ehkä voi verrata allergiapelleilyyn tai kokkisotavammailuun, mutta pohjimmiltaan ilmiö on samaa sorttia.
Huvittavaa sekin, että kaikkien kokkiohjelmien ja allergiavouhotusten aikana ihmiset ovat läskimpiä kuin koskaan. Ja samaan aikaan kehitetään pikaruokia lisää ja lisää. Miksi siis näitä kokkiohjelmia on, kun niitä katsotaan saarioisten pizzaa mutustaen? Mitä tarpeita ne tyydyttävät, ehkä tarvetta nähdä jonkun ihmisen nöyryytys?
Typerää touhua koko ruokasirkus. Kasvakaa ihmiset aikuisiksi, jos osaatte ja tiedätte enää miten...
Ano, olen aivan samaa mieltä!
PoistaHavaintoni tukevat kirjoittamaasi.
VastaaPoistaMutta on paljon mukavampaa olla, kun maistuu liha, kala, kasvisruoka, keitot, salaatit, hedelmät ja vaikka mikä. No jaa, einesruuat on välillä kehnohkoja, mutta kaikkeahan ei voi saada.
Mutta minä olenkin jäänne yhtenäiskulttuurin ajalta, relikti :)
Kari, olet kyllin selvästi ilmoittanut, ettet pidä kasviksista. Jos pidät anisvodkasta, tässä olisi kuitenkin vinkki ruokailuun.Raastetaan tuoreita porkkanoita sopiva määrä (se raaste jää raastimen sisäpuolelle), lisätään tuoreesta appelsiinista puristettua appelsiinimehua ja sitten anisjauhetta maun mukaan. Hyvää!
VastaaPoistaMaistuu melkein siltä, kuin porkkanaraasteeseen olisi lisätty tilkkanen anisvodkaa.
Siitä vain tarvikkeita ostamaan, tai kerro Valkeakosken opiston emännälle ohje, niin hän laittaa sellaista tarjolle jonain päivänä...
Kalevalanpäivän terveisin Vieno
Anisporkkanaraasteen seurana maistuu esimerkiksi perunasose (Voisilmällä!) ja Lindströmin pihvit.Kurnau, sanoi mahani.
VastaaPoistaV.