Jacob Tegengren, ja onneton narrattu tyttöparka

Suomenruotsalaisen runouden syrjäseuduille on painunut Jacob Tegengren (1875-1956), suuren osan elämäänsä Vöyrillä toiminut agronomi, kansanvalistaja, pankkimies ja runoilija. Hänet tunnetaan yleensä hienona luontorunoilijana, mutta minuun on tehnyt vaikutuksen myös eräs merkillinen aamuyön kuvaus kokoelmassa Sol och stjärnljus (1918). Siinä joku onneton tyttö on odottanut portin luona koko yön jotakuta. Suomensin tämän Före soluppgången -nimisen runon näin:

Ennen auringonnousua

On kummallisen hiljaista, ei metsässäkään tuuli edes käy,

vain haavanlehdet kyselevät toisiltansa vähän ihmeissään:

miks' itätaivaan tähti loistaa yhä vaikkei muita enää näy,

miks' portin luona seisoo tyttö yhä kyyneleitä silmissään.

Hän seisoi siinä silloin jo kun illan sumu lehtoon kietoutui,

ja järvenselän tuulen henkäys kaislarantaan oli nukkunut,

kun kaiken päivää lepatellut perho yöksi kukkaan asettui,

hän seissyt siinä on, ja sydän haavanlehden lailla vavissut.

Ja yhä hiljaisempaa on, kuin henkeänsä lehto pidättäin

nyt taivaanrannan arkaa punerrusta katsoo; haavat seisovat

kuin haamut, idän suuri tähti himmenee ja sammuu vähittäin.

Ja tyttö hiipii portin luota, ripsillänsä kasteen pisarat...

Miksi! Mitä oli tapahtunut? Kuka ei tullut? Oliko luvannut tulla?

Asetelma oli varmaan jäänyt vaivaamaan Tegengreniä, sillä kokoelmassa Mot skuggorna (1939) hän palaa aiheeseen, ja nyt paljastuu tyttöpahasta enemmän. Oman sukuni annaaleihin on jäänyt samanlainen, narrattu tyttö, joka järkkyi tapahtuneesta loppuiäkseen. Tegengrenin runon Varför kommer du ej? olen suomentanut vapaammin:

Miksi et tule jo

Miksi et tule jo? Ilta odottaa kirkkaana ja hiljaa.
Ruoho on pehmyt, pehmeät ovat tytönrintani myös.
Vain sinun vuoksesi synnyin, olen olemassa täällä.
Sydän hakkaa. Kohta on myöhä. Kohta on jo yö,
illan kulta kalpenee ja kalpeat ovat myös taivaan tähdet.

Tunnetko käteni lämmön? Se haluaa hyväillä,
vavisten mutta hellästi se haluaa koskettaa sinua.
Rakkaani, kuin lintu haluan leikkiä ja laulaa!
Tunnit kuluvat toisensa perään. Missä oikein viivyt?

Jo sammuvat tähdet. Aamun tuuli koskettaa ruohonkorsia.
Kuule! Nyt laulaa jo leivonen!

Miksi oikein kyselen ja odotan...
Eihän sinua edes ole...

Olen näistä ja muutamasta muusta tehnyt laulusarjankin, på svenska, sillä se luontuu minulle paremmin. Pitäisikö minun lisätä alkuperäiset ruotsinkieliset runot tähän alle?