Kauan sitten kirjoitin kehtolauluista, jotka perinteisesti kertovat lasten kuolemasta. "Pium paum, pilililipaum, Maskun kellot soiva. Kaik lapsek kuoleva, mut Matti yksin elämään jää". Eikä ihme, kun lapsikuolleisuus sivistyneimmissäkin maissa pari sataa vuotta sitten saattoi olla yli 50 prosenttia. Surimmassa osassa maailman maista kulkevat köyhyys, kehittymättömyys ja lapsikuolleisuus yhä käsi kädessä. Tilanteen karmeuden Euroopassakin aikoinaan huomaa helposti, kun tarkastelee tunnettujen historiallisten henkilöiden lapsilukuja. Lapsia kannatti tehdä tiuhaan, kun monesti vain osa niistä jäi henkiin, ja äitien kuolleisuus oli sekin ymmärrettävästi hirmuinen.
Katselin Saksan historiallisia tilastoja. Vuonna 1870 lapsikuolleisuus siellä oli keskimäärin 25%, joillakin alueilla vielä paljon korkeampi. Tilanne parani vähitellen. Kymmeneen prosenttiin päästiin 1930-luvun alussa. Kun katselee alla olevaa karttaa imeväiskuolleisuudesta, voi todeta että paljon parjattu hokema siitä että on lottovoitto syntyä Suomeen pitää ainakin tässä mielessä paikkansa. Jos saa valita, kannattaa syntyä Suomeen. Tai Ruotsiin. Tai Islantiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti