S. Francesco d'Assisi: Luomakunnan laulu

 

 

Assisilaisen rikkaan kangaskauppiaan pojasta nimeltä Giovanni Battista (= "Johannes Kastaja") Bernardonista (1181-1226) tuli rikkaudet hyljättyään pyhimys, joka yleisemmin tunnetaan kutsumanimellään Francesco tai Franciscus (= "ranskalainen", isä lienee ollut pojan syntyessä liikematkalla Ranskassa). Kaiken muun toimintansa ohella hän viimeisinä sairaina vuosinaan kirjoitti yhden kristikunnan kauneimmista ylistysrunoista, nimeltään Cantico delle creature (1224). Sen voisi suomentaa nimellä "Laulu luomakunnasta"; usein käytetty nimi Aurinkolaulu johtaa vähän harhaan, sillä Veli Aurinko on vain yksi kaikkien ylistettyjen joukossa. Tässä on tuo suurenmoinen Umbrian vanhalla murteella kirjoitettu teksti:

 

Altissimu, onnipotente, bon Signore,

tue so' le laude, la gloria e l'honore et onne benedictione.

Ad te solo, Altissimo, se konfano,

et nullu homo ène dignu te mentovare.

(Korkein, kaikkivaltias, hyvä Herra, sinun on ylistys, kunnia ja kaikki siunaus. Yksin sinulle, Korkein, ne kuuluvat, eikä yksikään ihminen ole kyllin arvollinen sinusta puhumaan.)

 

Laudato si mi Signore cum tucte le tue creature,        

spetialmente messor lo frate Sole,

lo qual è iorno, et allumini noi per lui.

Et ellu è bellu e radiante cum grande splendore:

de te, Altissimo, porta significatione.

(Ole ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa, etenkin herra veljemme Auringon, joka tuo meille päivän, ja jonka kautta sinä valaiset meitä. Ja hän on kaunis ja säteilevä ja valtavan loistokas: hän on, Korkein, kuin sinun kuvasi.)

 

Laudato si, mi Signore, per sora Luna e le stelle,

in celu l'ai formate clarite et pretiose et belle.

Laudato si, mi Signore, per frate Vento,

et per aere et nubilo et sereno et onne tempo,

per lo quale a le tue creature dai sustentamento.

(Ole ylistetty, Herrani, sisarestamme Kuusta ja tähdistä, jotka loit taivaalle loistamaan kirkkaina ja kallisarvoisina ja kauniina. Ole ylistetty, Herrani, veljemme Tuulen tähden, ja ilman, pilvisen ja kirkkaan ja kaikenlaisen sään tähden, jotka antavat luoduillesi elannon.)

 

 Laudato si, mi Signore, per sor' Acqua,

la quale è multo utile et humile et pretiosa et casta.

Laudate si, mi Signore, per frate Focu,

per lo quale ennallumini la nocte:

ed ello e bello et iocundo et robustoso et forte.

(Ole ylistetty, Herrani, sisaremme Veden tähden, joka on hyödyllinen ja nöyrä ja kallisarvoinen ja puhdas. Ole ylistetty, Herrani, veljemme Tulen vuoksi, jonka avulla valaiset yön; hän on kaunis ja leikkisä ja roteva ja vahva.)

 

Laudato si, mi Signore, per sora nostra matre Terra,

la quale ne sustenta et governa,

et produce diversi fructi con coloriti fior et herba.

[...]

Laudato si, mi Signore, per sora nostra Morte corporale,

da la quale nullu homo vivente pò skappare.

[...]

Laudate et benedicite mi Signore et rengratiate

e serviateli cum grande humilitate.

(Ole ylistetty, Herrani, sisaremme äiti Maan takia, joka ruokkii ja kantaa meidät, ja tuottaa monenkaltaisia hedelmiä, sekä värikkäitä kukkia ja yrttejä. [...] Ole ylistetty, Herrani, että meillä on sisar Ruumiin kuolema, jolta ei yksikään elävä ihminen voi välttyä. [...] Ylistäkää ja siunatkaa Herraani, kiittäkää häntä, ja palvelkaa hyvin nöyrinä.)

 

Jätin tästä lyhentämisen tarkoituksella pois erinäisiä yleisluontoisia, vaikka toki tärkeitä säkeitä, ja keskityin tekstin kannalta oleellisimpaan, eli Jumalan luomakunnan ylistykseen. Arvata sopii, kuinka monta kertaa tämä ihana teksti onkaan sävelletty - ja parhaillaan kirjoitan uusiksi omaa 15 vuoden takaista versiotani orkesterille ja barytonisoololle. Kertaalleen se on jo esitetty, ja toivottavasti sopii laajennettuna laitoksena vielä johonkin konserttiin.