Kaoottista aivotoimintaa

Jossain tiedeohjelmassa kerrottiin, että buddhalaismunkkien metidaatiotiloja ja "mielen tyhjentämistä" on tutkittu aivokuvauksella. En ihan saanut selville, mitä tuloksia saavutettiin; saattoipa olla että nukahdin kesken ohjelman, kuten usein käy.

Mutta minun on aina ollut vaikea tajuta tällaista keskittymistä yhteen pisteeseen tai asiaan tai peräti olemattomuuteen. Silläkin uhalla että tällaisella mielentyhjentämisellä olisi myönteisiä terveysvaikutuksia, kuten jotkut väittävät, kannatan itse aivan päinvastaista aivojenkäyttöä. En nimittäin olisi tehnyt suurtakaan osaa niinsanotusta taiteellisesta työstäni, ellen olisi antanut aivojeni työskennellä aivan kaoottisesti. Havaintoja, mielikuvia, mielleyhtymiä tai muistoja saattaa minuutissa pyörähtää piruettejaan kymmeniä, usein kaikessa rauhassa tullen ja mennen. Mutta joskus tällaiset pikkuiset ajatuksenriekaleet saattavat vilahtaa ohi johonkin toiseen riekaleeseen kiinnittyneinä, ja jos se kombinaatio on tarpeeksi outo tai muuten kiinnostavan tuntuinen, saattaa olla että saan siitä sen verran kiinni että sitä pääsen pähkäilemään.

Minun arkipäivääni kuuluu myös kaikenlainen materiaali sukupolvien takaa, ja monet jo ammoin kuolleet ihmiset ovat minulle vähän enemmänkin kuin hyvänpäiväntuttuja. Muun muassa isoisäni vanhempi sisko Maj R., jonka elämää lähes 29-vuotiaaksi asti synkensi katkera rakkaussuru. Hänen kauniit mutta hillityn tarkkailevat kasvonsa erottaa kymmenistä sukukuvista, ja hän istuu yleensä jossain syrjemmällä, seuraten nuorempien sisarustensa lasten telmimistä. Luokkatoverit Ilona Jalava ja Aino Krohn (sittemmin Kallas) kertovat vuosien mittaan monissa kirjeissä kuulumisia Majn elämästä ja mielentilasta, kirjoittipa Aino hänestä kauniin runonkin.

Koska niin mielelläni seurustelen tämän mieltä kiinnittävän naisen kanssa, päätin erään lyhyen uniepisodin jälkeen tuoda hänet erääseen kotiseutuni kauneimmista kohdista, nimittäin Voipaalan kartanonpuistoon. Luonteva paikka sinänsä, sillä Majn isoisä oli Sääksmäen kruununnimismies 1800-luvun alkupuolella... Tässä minä nyt sitten selostan nuorelle ystävättärelleni (25 v.) paikan ihanuuksia, ja pitkin puistokäytävää porhaltavat reellä paikalle tämän vanhemmatkin, kauppias ja valtiopäivämies Victor R. ja hänen vaimonsa Zaida Savonius, molemmat tuossa tullessaan lähellä 60 vuoden silloin korkeaa ikää. Kunnioittaakseni Voipaalan statusta kummitustarinoissa (ja välttääkseni hankalaa väritystyötä) jätin rekivaljakolta varjot pois... Minulle riitti, että käänsin oman varjoni sopimaan yhteen puistokuvan kellonajan kanssa.

Irrotin Maj-neidin vanhasta lasinegatiivista, jossa hän on Tyrvään asemalla n. 1902, ja ehostin häntä sopivilla väreillä. Meillä oli oikein kivaa, ja tapaamme hänet vielä myöhemmin uusissa yhteyksissä.