Jäähyväiset kauneudelle ja maailmalle (Mahler)

Vuosi 1907 oli Gustav Mahlerille tuskallinen. Hän joutui eroamaan Wienin hoviteatterin kapellimestarin virasta lehdistön ja poliitikkojen juutalaisvastaisen kiihotuksen vuoksi, hänen tyttärensä kuoli, ja hänellä itsellään todettiin vakava sydänvika. Tässä mielentilassa hän löysi Hans Bethken saksaksi uudelleenrunoilemat vanhat kiinalaiset tekstit, joissa oli vahva lähtemisen, jäähyväisten, kaipauksen ja kauneuden tunne, eurooppalaisille vähän uudella tavalla esitettynä.

Vuonna 1908 valmistui Mahlerin "laulusinfonia" Das Lied von der Erde, Laulu Maasta, näiden kiinalaisten runojen pohjalle. Tämä valtava ja hyvin ainutlaatuinen teos on peräti tunnin pituinen, ja pelkästään sen tärkein osa ja päätös (Der Abschied, Jäähyväiset) on jo puolen tunnin pituinen. Tässä ovat viisi ensimmäistä osaa:

1. Das Trinklied vom Jammer der Erde (Juomalaulu maailman kurjuudesta), Li Tai Po (701-762)

2. Der Einsame im Herbst (Yksinäinen syksyllä), Qian Qi (710-782)

3. Von der Jugend (Nuoruudesta), Li Tai Po

4. Von der Schönheit (Kauneudesta), Li Tai Po

5. Der Trunkene im Frühling (Humalainen keväällä), Li Tai Po

Näiden osien teksteistä ja musiikista voisi puhua pitkään. Muta päätösosa on niin suunnattoman hieno, sydäntä särkevän hurmioitunut ja kaunis, että se jo yksin riittää suuren elämyksen syyksi. Mahler tiesi itsekin osuneensa syviin tunteisiin. Hän näytti valmista partituuria kapellimestari Bruno Walterille, joka oli aivan mykistynyt, mutta säveltäjä epäröi: voiko sitä esittää ihmisille, hehän sen kuultuaan saattavat tappaa itsensä... (Walter sitten johti teoksen ensiesityksen 1912, mutta sitä säveltäjä ei enää ehtinyt kuulla).

Mahler oli kyllä väärässä. Tämä musiikki kietoo kaipauksen ja eron niin lumoavaan pukuun, että (vähän morbidia ehkä sanoa, mutta) toivoisin itse kuuntelevani sitä omalla kuolinvuoteellani, ja saavani siitä suunnatonta lohtua ja rauhaa. Teos tai sen osia on levytetty noin 130 kertaa. Jutun alussa on kuva ehkä kaikkein legendaarisimmasta levystä, jossa Kathleen Ferrier laulaa altto-osan, ja Bruno Walter johtaa Wienin filharmonikkoja. Levy on vuodelta 1952, ja tehty runsasta vuotta ennen laulajattaren menehtymistä. Tässä on siitä YouTubeen lähetetty versio:    

Tässä on Abschiedin teksti. Punaisella on merkitty Mahlerin korjaukset ja lisäykset, joita onkin paljon. Olen liittänyt tekstiin pieniä merkkejä huomautuksina tiettyihin erityisiin jaksoihin.

✧ Melodia joka aloittaa kunkin kolmesta jaksosta

☽ Huiman kaunis kuvaus kuun noususta

☼ Hurmioitunut mutta onnellinen teema, joka esiintyy alkupuolella, sekä ennen loppua.

❀ Taivaallinen melodia kaikkein syvimmän huormioitumisen hetkillä.

Erityisen kuuluisa on kappaleen lopetus. Sana "ewig" (ikuisesti) toistuu siinä vähitellen häipyen kaukaisuuteen.

Ottakaa, hyvät lukijat, aikaa, sijoittukaa mukavasti, ja antakaa taianomaisen musiikin valua sisuksiinne!