Aaro Hellaakoski oli runoileva maantiedemaisteri, ja vaelsi aivan 1920-luvun alussa Suur-Saimaan alueen geologista historiaa tutkimassa. Tutkimus ilmestyi vuonna -22, mutta jo edellisenä vuonna ilmestyi Hellaakosken neljäs runokokoelma Elegiasta oodiin. Tässä vaiheessa alkoi jo näkyä ensimmäisiä merkkejä hänen syvällisestä luontorunoudestaan, tähänastisena huippuna runo Heinäkuu.
Koska Hellaakoski oli "minun runoilijani" jo kouluajoista alkaen, tein jo poikana ensimmäisen yrityksen Heinäkuun säveltämiseksi. Siitä tuli vähän sellainen ralli, eikä se kyennyt tunkeutumaan kovin syvälle runoon. 1970-luvulla olin työhön kypsempi, ja kappaleesta tuli nk. läpisävelletty teos 7 soittajalle ja lauluäänelle, kaikki äänet keskenään samanarvoisina. Enemmän tai vähemmän yhtä aikaa esiintyvät kaikki lauletut melodiajaksot ja niiden muunnelmat milloin milläkin soittimella tässä barcarole-tyyppisessä kudoksessa, joka perustuu vain kahden tahdin pituiseen toistuvaan sointujaksoon.
Soittimet ovat kaksi viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso, oboe ja piano, ja kappaletta ei yksinkertaisesti voi sovittaa muunlaisille yhtyeille. Se ei siis ole laulu jota voisi julkaista Toivelaulukirjoissa pianosäestyksen tai sointumerkkien kanssa. Se on esitettävä juuri partituurin mukaisena - tai ei sitten ollenkaan.
Tein videon valkeakoskilaisen mestariluontokuvaajan Jorma Aholan heinäkuisista kuvista. Kuvat kulkevat vielä omaa rataansa musiikin ohella ja muodostavat vielä yhden kerroksen tämän luontoelämyksen tihentämiseksi. Tässä on se video:
Ja tässä ovat Hellaakosken mestarilliset säkeet:
Kuljin, kuljin kankahilla
kesän kultaisen.
Nukuin metsätaipalilla
alla kuusien.
Pihka tuoksui, kilvan kukki
ruohot, kanervat,
puusta puuhun kutoi lukki
seitit hohtavat.
Luokse tullen, luota mennen
liukuu heinäkuu.
Eilinen lie ollut ennen.
Huomen unohtuu.
Mistä tullen, minne kulki?
— tieskö itsekkään?
Luonto sylihinsä sulki,
metsä huumas pään.
Kerakaikkisen ihana kokonaistaideteos! Valokuvat, piano ja sinun kaunis äänesi korostuivat. Sanoista sai kerrankin selvän. (Enkä tarkoita, etteikö sinun lauluissasi aina saisi, mutta noin yleensä ottaen tekstistä on vaikea saada selvää.)
VastaaPoistaToi lohtua. Kaunis. Kiitos.
Vieno
Hellaakoski ollut nuoresta minunkin lempirunoilijoitani...
VastaaPoistaLohdutuksekseni bittien binaarinen logiikka päättelytaito ja siis ATK lienee mahtavampaa kuin kukaan tietää. Elektronien kulku tai vaikutus piisiruilla jotenkin puolijohtavilla niin yllättäviä aukaisevaa, että hups ! sieltä ponnahtaakin ilmoille WhatsApp -ja mitä vielä.
PoistaAi että mikä lohtu. Se kuinka arvaamaton luonto materia onkaan. Mitä kummaa uutta ihmisen iloita ja vaihtoehtoisesti tukehtua/tukehduttaa luonto generoikaan. Minusta tuota Hellaakosken runoa saa lukea/tulkita sitenkin että hittoon tieteen tieto luonnosta sellaisena kuin se laboratorioista tulee. Kuusen solujen kuitujen, lingniiinien molekyylien vuorovaikutuksen, tai solupintarakenteen molekyyliryppäiden singnaalin antokyky puun lisätä kasvuvauhtiaan.Jne
Eihän se ole edes pihkan tuoksu vaan että miltä se tuntuu nyt,sateella tai jos hatuttaa (ei miltään) tai Rydmanin Hellaakosken virittämänä. Tätä on luonto minulle ja luonnontieto kalastajalle,pyyntimiehelle tai saunanrakentajalle. Jälkimmäiset tietävät mitä luonto on hyväksikäytettäväksi / hyvinkäytettäväksi siis. Joo vaikkapa kompositiojousenkaareksi tai ruuti+pyssynpiippurakenteeksi. Sitten vasta tulevat metallurgit.
Hatuttaa kun sisempi empiriaymmärrys ei ole arvossaan.Vain sen pohjallehan näitä moderneja ihmeitä voi rakentaa kuten tuonkin lauletun ja soitetun ja kuvallistetun you tuben pätkän. Näitä tuli mieleen tässä loputtomassa käsittämättömyydessä kun yliopistopudokas Jan Koum kirjasi WhatsAppin arvoksi dollarilukeman 19 mrd. Hän tunki läpi tämän binaarilogiikan algoritmirakenteillaan joita elektronit ja piisirut pani toteuttamaan, ihan kuin minä mato-ongen ja särjen narraamisen koko monimutkaisuuden osaten, tosin matkien vanhempia poikia enkä itse keksien. Siinä kai on 19 mrd:n ja liksani ero.
Kumma luonto sikälikin että 19 mrd voi kohota tai aleta kun se on kanssaihmisten ja tulevien keksintöjen armoilla.Eikä sitä nytkään voisi pörssistä vaihtaa täksi setelirahaksi, joka on minun rahalajini. Osakekurssi laskisi jos Jan Koum vaatisi rahat huomiseksi shekkitililleen. Ihmisluonto siis tuottaa paitsi pyssyjä, myös näitä kummia instituutioita kuten rahan lukemattomissa muodoissaan ja -lajeissaan, eri ihmisille ei vain eri määriä, vaan olennaisemmin erilaisia sortteja.
Saisinko suljetuksi vuodatuskraani jos sanoisin että rahaakin pitäisi katsella luonnossa yhteiskunnassa eikä laboratoriorajattuna,ekonomistien ja kaltaistensa palastamina naskalinkärkinä ja pikilankana ja parkkinahkana. Vaan lompakkona joka elementeistä rakentuu ja täyttyy kuin ihme. Kiitos blogista ! (antaisitko vinkin ellet tälläisiä tosikkuuksia tänne kaipaa).
Tänään tuli toiseen Hellaakosken runoon säveltämäsi laulu (Maaliskuuta) Muistojen bulevardi-ohjelmassa.Mikä riemukas kevään ja uuden nuoruuden tuntu!
VastaaPoistaVieno
Kaunista. Kiitos.
VastaaPoista