Vielä ei Ukraina ole kuollut II

"Sunnuntaikävelyn tunnelma" kuvaa Ylen reportteri tilannetta Kiovassa. Vielä pari päivää sitten tarkk'ampujat tappoivat protestoijia kymmenittäin. Päähän, tappaakseen. Presidentti erotti armeijan komentajan, joka ei suostunut käymään kansaa vastaan. Sitten tapahtui jotain joka puhkaisi vallanpitäjien aseman kuin saippuakuplan.

Näinhän diktatuuri yhtäkkiä murtui Romaniassakin. Ceausescu seisoi parvekkeellaan, eikä uskonut silmiään eikä korviaan. Päivä siitä, ja diktaattoripariskunta oli kuollut. Libyassa Gaddafin valta murtui lähes yhtä nopeasti, ja diktaattori kuoli vähemmän loistokkaissa olosuhteissa. Entiset tukijat alkoivat horjua, vaihtoivat leiriä toinen toisensa jälkeen, ja kaikkosivat yhtäkkiä olemattomiin. Ukrainassa valta saattoi horjahtaa armeijan ja sitten poliisin vastahakoisuuteen. Nykyinen tiedonvälitys on niin tehokasta, että rohkeimmatkin kansanmurhaajat alkavat epäröidä uutis- ja videotulvassa.

Sitten parlamentti peruutti tukensa, valitsi puhemiehekseen opposition edustajan, ja erotti lopulta presidentin. Tämä pakeni maan venäläismieliseen itäosaan, jonka kuvernöörit ilmoittivat ottavansa alueet omaan käskyvaltaansa. Tällä hetkellä maa on jakautumassa kahtia, mikä saattaa johtaa uuteen verenvuodatukseen.

Tätä kirjoittaessani Sotshin olympialaiset ovat päättymäisillään, ja katseet suuntautuvat Venäjän diktaattorin suuntaan. Hänen apuriensa lausunnot ovat kovia. Alkaako idästä puhaltaa jäätävä tuuli? Venäjällä on ratkaisevia kiristyskeinoja, öljyputki ja Ukrainan miljardivelat. Toisaalta Janukovitshin juntta on pilannut maineensa pahan kerran, jopa niin että venäläiset ja valkovenäläiset hallitsijat saattavat jo hermostua omien maittensa sisäisestä tilasta. En todellakaan usko, että Venäjä palauttaa vanhan vallan Ukrainaan väkisin, aseilla.

Mutta mitä tapahtuu tämän jälkeen? Pahimmat skenaariot ovat meidänkin kannaltamme pelottavia.

Perusasetelma ei ole muuttunut viimeisten kahden ja puolen vuosisadan aikana. Erästä isoa radiotyötä varten minulla on ollut Itävallan keisarikunnan päälehden Wiener Zeitungin vuosikertoja 1780- ja 1790-luvuilta. Silloin Itävalta ja Venäjä kävivät turkkilaissotaa, ja jälkimmäinen otti Krimin ja Ukrainan alueet haltuunsa. Wiener Zeitungin uutisointi on ymmärrettävästi kritiikistä vapaa, ja niinpä saamme lehdestä lukea, miten keisarinna on - paikallisten asukkaitten onnea ja hyvinvointia edistääkseen - hyväntahtoisesti määrännyt uusille alueille venäjän ainoaksi käyttökieleksi...

Moskoviitit ovat kautta historiansa olleet laajentumishaluisia imperiuminrakentajia. Sen tietää jokainen rajanaapuri halki historian. Tätä taustaa vasten Ukraina saattaa vielä pitkään joutua kärsimään henkitoreissaan. Siitä heillä on pitkä ja katkera kokemus.

Päivitys 26.2.14: Venäjän diktaattori on määrännyt siiret sotaharjoitukset Ukrainan rajalle. Nyt se Harmageddon sitten siis alkaa.