Kärpänen

Koko pitkän talven ihminen odottaa kesää. Hän odottaa sitä, riippumatta kokemuksiensa määrästä. Kun kesä sitten tulee, palautuu mieleen joukko asioita jotka joka ainoa talvi ovat unohtuneet.

Siis se kesä tulee. Purot solisevat, linnut laulavat, kukkaset aukaisevat kupunsa. Ja kesän ensimmäinen hyttynen pistää! Karmeasti kutisevaa jälkeä raapiessaan ei huomaa, että kesä on herättänyt toisenkin hyttysen. Joka pistää.

Minulla jokainen kesä menee seurustellessa sen yhden huonekärpäsen kanssa, joka on ovelasti soluttautunut tuuletuskanavaa myöten kotiini. Jostain syystä heitä harvoin on yhtä enempää. Mutta sen ainoan kanssa alkaa sitten loputon, syksyyn kestävä paritanssi. Eihän huonekärpänen syksyyn asti elä, mutta ehkä se tiedottaa seuraavalle seuralaiselleni, että elämänlanka on juuri katkeamassa, ja olisi syytä etsiä se ilmanvaihtoputken suu.

Kodin esineistä kärpäslätkä nousee kunniaan. Sen on aina oltava käsillä, mutta ei sillä juuri ole ollut mahdollisuutta tehdä lopullisia ratkaisuja. Iskepä sillä monitoria, televisiota, kännykkää tai yölamppua! Siitä aineesta joka tappaa kotona ja puutarhassa ei myöskään juuri ole apua keittiössä, tietokoneen ääressä tai makuuhuoneessa. Siellä se kärpänen nimittäin parhaiten viihtyy, monitorilla, keskusyksiköllä, leipälaudalla tai lähellä vuodetta olevassa tilapäisessä piilossa.

Yöt kärpäsen kanssa ovat haasteellisia. Juuri kun olet nukahtamassa, poskella tai päälaella alkaa kutista sietämättömästi. Huitaisu, ja viiden sekunnin rauha. Yöllä on varsin lämmintä vuoteessakin, ja ryömiminen kokonaan peiton alle on ahdistavaa ja hiostuttavaa. Pelkän pään suojana peitto on yhtä mahdoton. Olen vuosien mittaan kokeillut mitä jäseniä voisi jättää suojatta. Jaloissa tuntoaistin pisteitä olisi harvemmassa, mutta niistä jaloistako kärpänen muka välittäisi.

Ainoa keino välttyä kärpäseltä on tarkkailla missä huoneessa se milloinkin puuhailee, poistua huomaamattomasti ja sulkea ovi. Joskus kärpänen on vähän hidas huomaamaan muutosta, ja jää makuuhuoneen ulkopuolelle. Mutta jossain vaiheessa sieltä on minunkin hetkeksi poistuttava - ja kärpänen luultavasti tietää sen. Kun palaan suljetun oven taakse, minulla on siellä yleensä tuttua seuraa, joka huomaavaisesti odottaa vajoamistani ansaittuun aamu-uneen. Ja sitten se alottaa aamukävelynsä pitkin poskia tai käsivarsia.

Imhimillinen järki on suunnaton kärpäseen verrattuna. Se kehittelee yhä ovelampia hämäysmenetelmiä. Mutta kerta toisen jälkeen sen on nöyrästi myönnettävä hävinneensä.

***

Minun piti siis vain kertoa, että kesän ensimmäinen huonekärpänen ilmestyi vieraakseni eilen. Päätin tehdä siitä härkäsen, ja kirjoittaa mahdollisimman pitkän ja joutavan jutun aiheesta. Tässä se on. Ja nyt lähden valmistelemaan ensi yön taistelutannerta.