tiistai 16. heinäkuuta 2013

Fiksumpaa liittyä kirkkoon kuin erota siitä

Median vainukoirat onnistuivat jälleen kehittelemään Päivi Räsäsestä skuupin. Ei siinä tarvittu kuin muutama yhteydestään irrotettu lause, ja hyppysellinen tahallista väärinymmärtämistä. Sadat raadonsyöjät saapuivat salamana paikalle kaluamaan viimeisiä mehuja jäänteistä, ja some valjastettiin mukaan ihan noin spontaanilla fiilispohjalla. Suurella osalla mediaa ja toimittajia on kirkonvastainen agenda, ja se sai mitä haki. Kissankokoisin lööppikirjaimin juhlittiin taas kirkosta eroamisia.

Irtopisteitä haistelevat poliitikot osallistuivat peijaisiin, joista tuli harvinaisen vastenmielinen tekopyhyyden karnevaali.

Sen sijaan että oikeinajatteluaan sopulilaumana melskaten julistava väki typeryyksissään eroaa kirkosta, sillä olisi toinen ja paljon järkevämpi vaihtoehto. Se voisi valtavina laumoina liittyä kirkkoon, ja estää tällä tavoin sen luisuminen kaikkein oikeaoppisimman, jäykkämielisimmän ja ahtaimman väen hallintaan. Näin heillä, eri asteisilla 'liberaaleilla', olisi mahdollisuus tukea vapaamielisempää osaa kirkon työntekijöistä, ja vaikuttaa myös kirkon julkisuuskuvaan. 

Median myrkynkylvö saattaa vähitellen tuhota erään tärkeimmistä inhimillisyyden perustekijöistä. Kirkko on Suomessa suurimmalta osaltaan hyvä ja arvokas instituutio, joka sietää (ja jonka on myös pakko sietää) toisistaan eroavia näkemyksiä. Päivi Räsänen ei edusta kirkkoa, eikä kirkkoa voi myöskään vaatia vastuuseen hänen näkemyksistään. Mutta saattaisi olla hyödyllistä oman ajattelun kannalta myös kiihkottomasti tutkia ja mietiskellä Räsäsen puheita. Ehkäpä niissä on jotain varteenotettavaakin. Ja väitän myös, että on.

4 kommenttia:

  1. Ei kirkon eroaalto Räsäsestä johtunut. Hän oli korkeintaan korsi, joka katkaisi kamelin selän.

    Minulle itselleni Räsänen tosin edustaa kirkon jokseenkin vastenmielisintä siipeä, ehkä joitain aivan äärimmäisimpiä lahkoja lukuun ottamatta. Mutta ei hän tässä asiassa kai muuten väärin toiminut, kuin kukaties siinä, ettei korostanut tuota moraalin ja lain mahdollista ristiriitaa myös muslimeilla, hinduilla ja muilla uskontokunnilla.

    Tuoreena on vieläkin mielessä, kuinka vastenmielisesti Yleisradio oli sen Homoillan suunnitellut. Kutsutaanpa konservatiivikristittyjä keskustelemaan homoseksuaalien kanssa ja katsotaan, saadaanko kohua. Ainoastaan Leena Huovinen vähäsen tasoitti kirkon edustajien joukkoa.

    Räsäsen oman uskon kannalta harmillista on se, kuinka tarkoitushakuisesti (joku sanoisi "väärin") noin harras kristitty näyttää Raamattua lukevan. Jos UT:a yrittäisi lukea aidosti avoimin mielin, näkisi nopeasti, että Jeesus oli syrjittyjen puolella. Jos hän eläisi tänään, olisi hän ensimmäisenä mm. homoja puolustamassa.

    Mielipiteethän sinänsä kumpuavat meillä kaikilla kokemuspiiristämme, ja saatamme sitten legitimoida niitä Raamattua (tai Koraania, Talmudia tms.) sopivassa valossa tulkitsemalla. Kristitty, joka epäilee homoliittoja, löytää näkemyksilleen taatusti tukea Raamatusta.

    Ainoa lohtumme on aika. Uskonnot elävät maailmassa, ja niiden opit kyllä kehittyvät sen mukana. Markku Envallin sanoin: "Mitätön on ero olla kristitty tai ateisti nyt verrattuna eroon olla kristitty nyt ja tuhat vuotta sitten."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettet nyt vaan, Timo, tulkitsisi Räsäsen uskoa ja ajattelua omista konteksteistasi ja mediamylläkästä käsin? Toisen sisimpään kun on kovin vaikeaa kurkistaa. Mutta vielä vaikeampaa se on omaan sisimpään, omiin motiiveihin ja omiin kytköksiin. SIINÄPÄ meillä kaikilla itsetutkiskelun paikka. Omaan napaan tuijottaminen on meille kaikille tuttua. Se sielu löytynee jostain sieltä navan takaa, kenties yläpuolelta, mutta ei kuitenkaan pään korkeudelta, aika läheltä sydäntä. Se on syvällä, mutta sitä kannattaa kaivaa (toisin kun omaa napaa).

      Poista
  2. Minä en oikein ymmärrä, mihin kirkkoa siinä välissä tarvitaan. Jos uskoo, eikös se riitä? Sitä paitsi, kun hyveellistä elämää tarjoavat kaikki uskonnolliset instituutiot, mihin niistä pitäisi liittyä. Vai onko kysymys oikeasta uskonnosta ja kirkkokunnasta jo ratkaistu?

    Vaikka tämä ev.lut. kirkko(kin) on osin hyvä ja arvokas instituutioa, se ei vielä merkitse, että kirkon jäseneksi tämän perusteella pitäisi riemurinnoin laukata. Sama pätee kaikkiin puolueisiin - ehkä paria poikkeusta lukuunottamatta. Niilläkin on hyviä tavoitteita, ne ovat tehneet järkevää uudistustyötä, korjanneet Suomea paremmaksi jne. Silti pidän outona, että puolueeseen kuuluvien ihmisten puhuessa urakalla läpiä päihinsä, kehotettaisiin muita kansalaisia liittymään niihin.

    VastaaPoista
  3. Jos haluaa ymmärtää, mitä Päivi Räsänen TODELLA sanoi, pitää lukea hänen oma tekstinsä tarkasti. Ei siis median värittämän ja vääristämän informaation kautta. Eikä myöskään omien kontekstien ja kytkösten kautta. Vaan viileän objektiivisesti analysoiden. Lopputulos voi olla yllättävä. Eikä todellakaan minkäänlaisten kohulööppien arvoinen. Mitä tulee Räsäsen uskon arviointiin ja Raamatun tulkitsemiseen, olisin varovainen. Me kun emme ole siihen tehtävään velvollisia emmekä kelvollisia, toisin kuin Todellinen Sydänten Tutkija, Tulkitsija ja Tuntija. Kehotankin nyt itse kutakin tuijottamaan omaan napaan, sehän on meille kaikille tuttua. Sitä voi myös vähän kaivaa, jos se auttaa. Myös peiliin saa katsoa. Sieltä jostain navan takaa syvältä sisimmästämme löytyy sielu. Se on ylempänä kuin napa, mutta ei kuitenkaan pään korkeudella, jossakin sydämen seudulla. Sitten voi kysyä vaikkapa "ho-hoi, onko siellä elämää?" ja jäädä rauhassa odottamaan vastausta... Oman sielunelämän tutkailu on rehellisempää ja rakentavampaa kuin toisten sielunelämän arvioiminen ja arvosteleminen.

    VastaaPoista