Tältä näyttää se Kalvolan-Tammelan ylänköalue, jota viime aikoina olen nelipyörämenetelmällä samoillut. Jotta sen olemus selvemmin näkyisi, kopioin samalta alueelta satelliittinäkymän. Metsää, kymmeniä pieniä järviä, harjuja, kallioita ja valtavasti suomaastoa. Jokien kovertamat viljelyyn otetut laaksot erottuvat siitä säteisinä vaaleampina alueina:
Yläkartan numerot merkitsevät seuraavia paikkoja: 1) Sääksmäen kirkko, 2) Lintumaa, 3) Pirttikoski, 4) Kotkajärvi, 5) Kanajärvi, 6) Riisikkala, 7) Visavuori, 8) Teuro ja 9) Kalvola/Iittala. Alue jatkuu vielä Tammelasta eteläänkin, mm. Torronsuon kansallispuisto on sillä suunnalla. Yleistäen voisi sanoa, että alue sijaitsee keskellä valtavaa muinaismaanteiden kolmiota: Härkätie Turusta Hämeenlinnaan, Hiidentie Hämeenlinnasta Akaan kautta pohjoiseen, sekä Akaasta ja Urjalasta Turkuun vievä tie. Nykyajankin pääväylät vastaavat noita teitä.
Aikaisemmin näytin, miten Kanajärven lähistöllä on alueen korkein vedenjakaja. Nyt siirrymme vähän alemmas korkeuskäyrillä, Tarpianjoen vesistön latva-alueilla sijaitsevaan ja nimeltään houkuttelevaan Lintumaan kylään. Nimi kuulostaa söpöstelevän modernilta, aivan kuten Helsingin esikaupunki Kannelmäki, jonka nimi vedettiin hatusta sen jälkeen kun Vanhainen (tilannimi Gamlas) alkoi tuntua epäedistykselliseltä.
Mutta Lintumaa ei olekaan moderni, vaan peräti keskiaikainen kylännimi. Vuonna 1506 siinä oli jo hämmästyttävät neljä taloa. Kolme niistä on olemassa vieläkin, Uotila, Sukki ja Pusa, ja viimeksi mainittu oli aikoinaan peräti rustholli, loput sen augmenttitiloja. On esitetty ajatus, että nimen "lintu" taustalla olisikin ruotsin sana 'Lind', koska alueella kasvaa runsaasti lehmuksia, ja nimestä *Lindmark olisi sitten vääntynyt "Linduma", kuten nimi muinoin kartoissa kirjoitettiin. Tätä vastaan puhuu kyllä se, että uudistilalliset tuskin nimesivät kyläänsä ruotsiksi, mutta hyvinkin esimerkiksi elinkeinon mukaan. Matala Lintumaanjärvi on edelleenkin runsas lintujärvi, joka muuttoaikoina suorastaan kuhisee siivekkäitä.
Vaikka Lintumaan naapurissa Ahlajärvellä joskus sijaitsi myös rustholli ja jopa Sääksmäen kihlakunnan voudin toimipiste, tiet olivat 1700-luvun lopun karttojen perusteella vain ratsupolkujen tasolla. Lintumaasta vei polku Riisikkalaan, ja sitä myöten Urjalaan ja Akaaseen. Polku vei myös etelään Perhoon, ja jatkoi sieltä Annulan kautta samalle Turun maantielle eli Akaan - Urjalan väliselle tielle. Vielä 1900-luvun alussa nämä tiet olivat juuri ja juuri kärryillä kuljettavia, ja minulla on se käsitys, että nykyinen tiestö on syntynyt vasta sotien jälkeen.
Kalvolan suuntaan Lintumaasta ja Ahlajärveltä kulkivat polut suunnilleen nykyisen tien mukaisina kohti Taljalaa. Ohtista ei mainita, eikä X:llä merkittyä tietä Pirttikosken tai Kuurilan suuntaan ollut; se on ilmeisesti vasta viime sotien jälkeistä perua.
Tässä vielä kartta havaitsemistani yhtäläisyyksistä ja eroista Lintumaalta länteen vievistä kulku-urista 1700-luvun lopulla ja nyt. Kallio- ja kangasmaastossa tällaiset vanhat urat saattavat vielä olla näkyvissäkin, sillä niitä on saatettu käyttää myöhemminkin. Pellot ovat sekä hävittäneet vanhoja uria, että synnyttäneet uusia. Ehkäpä nykyisten sorateiden reunamilta voisi vielä löytää menneisyyttä.
Silmäni olivat havaitsevinaan useampiakin hevoshakoja tien varrella. Ehkäpä Lintumaalla vanhojen ratsutilaperinteiden mukaan hevoskasvatus vieläkin on voimissaan. Ja ainakin siellä on (ollut) ravihevostalli nimeltä Birdland... Tässä on kuva Kallijärven ja Lintumaanjärven välisestä uomasta kohti kaakkoa. Itse Kallijärvestä voisi saada hyvän kuvan kiipeämällä sen länsirannalla kohoavalle Ilvesvuorelle - mutta se jää ehkä parempijalkaisten tehtäväksi.
Palveluista Lintumaalla mainittakoon sen verran, että niitä on viety pois samaa vauhtia kuin aarniometsistä puita. Koulukin rakennettiin Ahlajärvelle 20-luvun alussa, mutta sitten lapset siirrettiin Ohtisen koululle, ja kun tämäkin lakkautettiin, jäi lähimmäksi kouluksi Taljala Äimäjärven luoteispäässä. Lieneekö se enää sielläkään. Jäljellä ovat sentään järvet, soitten rippeet, sekä laajat metsästysmaat. Ja perinteisen huonot, kelirikosta ja tukinajosta kärsivät soratiet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti