Harju ja pellot. Ritvala, Sääksmäki

Historiaan vaikuttanut pitkittäisharju, joka tunnettaneen parhaiten Rapolanharjuna tai Hattelmalanharjuna, kulkee Sääksmäen kirkonpuolen halki. Kartassa ylhäällä vasemmalla harju jatkuu Kärjenniemenselän yli kohti Lempäälää, ja ylittää sitä ennen vielä pienen Mäyhäjärven. Sääksmäen alueella se mahtavoituu Suomen suurimmaksi muinaislinnaksi, jatkuu Huittulanharjuna kuvauksellisine ryhmäkylineen, ja muodostaa Ritvalassa historiallisesti niinikään kiehtovan Helkavuoren. Kartan oikeassa alalaidassa harju ylittää Vanajanselän. nousee maihin Hattulassa, tekee Tenholan muinaislinnan, muodostaa Parolankankaan, ohittaa Hämeenlinnan Ahveniston- ja Hattelmalan harjuna, ja jatkaa kulkuaan aina Salpauselälle asti.

Kartasta huomaa myös, että Sääksmäen yli kymmenkilometrinen vainio sijoittuu harjun koillispuolelle suojaan. Itse asiassa peltomaasto kohoaa hiljalleen Ritvalaan asti, jossa korkeus merenpinnasta on n. 100 metriä, kun Vanajan pinta on n. 79 metrin korkeudella. Harju nousee Vanajasta jyrkkänä jopa runsaat 45 metriä, ja laskee sitten pari kymmentä metriä Ritvalan peltoaukeille. Rapolan, Huittulan ja Ritvalan kylät ovat ylimuistoisia, kaukaa pakanalliselta ajalta peräisin, ja oletan että niiden harjuntakaiset viljelysmaat olivat vähemmän hallanarkoja kuin alavammat maat.

Tie, joka kulkee Valkeakosken myllyiltä kirkon kautta Ritvalaan, ja sieltä lopulta Hattulaan ja Hämeenlinnaan, on samoin ylimuistoinen, ja nykyinen paikallistie noudattaa yhä melko tarkoin sen muinaista uraa.

Huittulan harjulta erkanee erinomaisen kaunis Vatastentie, joka kiertää Vatasen ja Vähäjärven, ja yhtyy lopulta Ritvalanraittiin Ritvalan Yliskylän kohdalla, vähän Raittinristiltä pohjoiseen. Vasta 1920-luvulla suoritettu uusjako hajotti Ylis- ja Aliskylien kuvaukselliset ryhmäasutukset, joita muinainen isojakokaan ei ollut kokonaan onnistunut hajoittamaan, ja sen seurauksena vanhat polut yhdistyivät täksi todelliseksi maisematieksi. Viljelyaukeamaa ja talotontteja katsoessa huomiota kiinnittävät pikkuiset harjumuodostumat, jotka läikittävät peltoja, ja joiden päälle ryhmäkylistä lähteneet isännät talonsa rakensivat. Alla olevan kartan keskellä on Jutila, jonka rakennukset ovat pienen, ehkä noin 3-5 metrin korkuisen harjun päällä. Siitä harjupienokainen jatkaa kapeana kohti etelää. Sen päällä ovat myös Lumiainen (yksi Ritvalan ikivanhoista taloista) ja Vanhala.

Alla on kuva tuosta pikkuharjusta, jonka otin suunnilleen Lumiaisen kohdalta.

Ja tässä on vielä kuva Vatasen pelloista ja pikku metsälöistä sen keskellä, kuvattuna Jutilan toiselta puolelta.

Mitä tarkemmin maisemaa katsoo ja karttaa lukee, sitä enemmän ne kertovat. Seuraavassa postauksessa palaan Kalvolan ylängölle.