maanantai 26. elokuuta 2013
Aleksis Kiven Suomenmaa
Aleksis Kivi kirjoitti "Suomenmaa"-runonsa ilmeiseksi vastineeksi Runebergin runolle "Vårt land". Se kulkee samassa rytmissä kuin "Maamme", ja voidaan siis laulaa Paciuksen sävelmällä. Tuo sävelmä ei kuitenkaan luonteensa puolesta oikein rimmaa Kiven tekstin kanssa, tuo teksti kun on niin perinpohjaisen erilainen kuin esikuvansa. Se on lyyrisempi, ja sen kuvastoa voi pitää suomalaisempana kuin Runebergin - jolla on varsin laajat kansainväliset vertailukohdat pohjanaan. Sen vuoksi tein "Suomenmaasta" oman version, joka mielestäni vastaa parhaiten Kiven ilmaisua.
Tämä laulu ei sovellu yhteislauluksi, sillä sen ääniala on liian laaja. Tekijänoikeuskysymykset ohitin tällä videolla siten, että käytän vain omia valokuviani, ja ne neljä maalausta (Edelfeltin, Halosen, Järnefeltin ja Munsterhjelmin) olen löytänyt Wikimedian Commonsista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
KR
VastaaPoistaLuomastasi lepohetkestä kiittäen:
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/30424/kun-eiffelin-tornikaan-ei-kiinnosta#134118
Olipa kaunis. Suuri kiitos. Mahtavatko sävellys ja levytys olla aivan tuoreet?
VastaaPoistaLuvallasi mainostaisin, että M. A. Numminen kuuntelutti radio-ohjelmassaan 15.8. blogistimme tuotantoa, Sonaatin alttoviululle ja pianolle 1960-luvulta, YLEn kantanauhalta, kuten Numminen tässä kertoo.
Kuunnelkaa toki koko ohjelma. KR:n kappale on kohdassa 37 min.
Hävettää, kuinka vähän olen kuullut tuotantoasi!
Sävellys 1978, levy (Viatonten valssi) 1982.
VastaaPoistaTuo Nummisen soittama kappaleeni on Sonata XIV op. 69 vuodelta 1979, eikä siis 60-luvulta. Se oli kyllä Radion tilausteos. Mutta jostain syystä olen boikotissa tosiaan, kuten MA sanoi. Eräs ystävällinen kollega ilmoitti aikanaan, että olen Suomen toiseksi huonoin säveltäjä. Mikä oli tietysti ystävällistä, etten siis ihan huonoin...
VastaaPoistaKari, tämä laulu on hieno. Kuten monet muutkin laulusi ja musiikkisi yleensäkin.
VastaaPoistaNämä boikottiasiat ovat maamme kulttuurielämän hassu tai oikeastaan häpeällinen ilmiö. Ystäväsi, ihailemani Eje E. on kertonut kirjassaan vähän samankaltaisesta kohtelusta. Kai se on sitä, että vaikka joillakin on tai oli kirjaviisautta ja titteliä vaikka muille jakaa, oli kuitenkin päällimmäisenä ja määräävänä tekijänä pikkumaisuus, joka ilmeni siten, että ellei osoitettu nöyrää ihailua ja kritiikitöntä kunnioitusta, joutui suosikkipiirin ulkopuolelle. Tai jos meni sanomaan tai tekemään jotain epäortodoksista tai sopimatonta.
Tulevana lauantaina edessäni on raskas tehtävä, saattaa itselleni ja suvulleni tärkeä ihminen viimeiseen lepoon. Aion laulaa muistotilaisuudessa säveltämäsi laulun - sen, jonka kaikki tuntevat. Se on puhutellut ja koskettanut ihan minun kanttorinurallani ja tekemissäni tehtävissä sitä esittäessäni tai säestäessäni varmasti tuhansia ihmisiä. Ja tämä yhden pahaisen kylälukkarin vaikutuspiirissä.
Ei sellaisia teoksia tee huonot säveltäjät. Sanovatpa akateemiset napaansa tuijottelijat mitä tahansa.
Pari sanaa teille säveltäjille. Kotikulmillani vaeltelee keppinsä kanssa varovasti merkittävä, nyt jo ikääntynyt, suomalainen säveltäjä, nimikirjaimin EJR. Mm. Angel of Lightin säveltäjä. En tiedä mikä on blogistin suhde tähän säveltäjään. Oma tuntemuksenikin on vähäistä, en kuulu klassisen musiikin sisäpiiriin tai Kuhmo-keskiluokkaan. Mutta aina nähdessäni tämän säveltäjän näillä lähikaduilla ajattelen että tuolta mieheltä jää jälkeensä kappale tai kaksi, joita jotkut joskus jossain kuuntelevat kahden, kolmen, neljänsadan vuoden kuluttua. Jos ei muuten niin ainakin jollakin musatieteen peruskurssilla. Itse pidän juuri tuosta mainitsemastani Valon enkelistä ( tiedän kyllä ettei se ole kovin persoonallinen valinta minulta).
VastaaPoistaSama juttu säveltäjällä KR. Jokin kappaleesi, ehkä se kuuluisin tai sitten joku toinen, jää kaikumaan tänne ja kaikuu joskus jossakin, ja aivan varmasti sadankin vuoden päästä. Tämä ikuisuusaspekti on hieno juttu. Olen avoimesti positiivisessa hengessä kateellinen tuollaisesta jälkikaiusta joka soi pitkään ja pitkään...ja pitkään jälkeenne. Mutta te ansaitsette sen, koska ihmiset ovat valinneet kappaleenne.
Suurin osa kaikesta häviää, mutta jotakin jää, ja usein se mikä jää on kirkasta ja pelkistettyä. Heh, nyt menee jo henkiseksi, jopa hengelliseksi. Mutta itse lohduttaudun tällä asialla, kun ajattelen, näen ja kuulen miten täynnä kuva-, sana- ja ääniroskaa maailma on pullollaan ja miten sitä pursutetaan kaikista tuuteista. Tämä koskee aivan samoin myös ns. korkeammaksi luokiteltuja taiteita. Paras promille, tai promillen promille jää talteen, muu huuhtoutuu pois.
t. taantumuksen äänitorvi