Kansallislaulujen kauneimpia

Sisareni soitti minulle ja kysyi Ukrainan kansallislaulusta. Se toi hänen mieleensä jonkun surumarssin jonka hän oli kuullut. Tavallaan hän oli oikeassa. Tuo laulu tehtiin 1800-luvulla, ja siinä heti alkuun sanottiin, että "vielä ei Ukraina ole kuollut", eivätkä tuon kansan kärsimykset toki vielä edes siihen päättyneet. Sävelmä on tavattoman kaunis, ehkäpä hiukan kansansävelmiä mukaileva, ja sen kirjoitti katolinen säveltäjäpappi Mychajlo Werbyzkyj vuoden 1865 tienoilla. Sävelmä on todella hieno niin plastisuudeltaan, dynaamisuudeltaan kuin muodoltaankin; sen tunnusomainen kadenssi f-a-e-a-d pitää laulun täydellisesti koossa. Nykymuodossa sanoista on vähän poistettu liikaa pessimistisyyttä:



Suurenmoiset Euroopan sydämen kansallislaulut eivät lopu tähän, eivätkä myöskään kärsimysten kuvaukset. Unkarin laulussa pyydetään Jumalaa siunaamaan madjaarien kansaa, ja todetaan että se on jo täysin määrin kärsinyt synneistään. Laulun sävellyskilpailun voitti 1844 oopperasäveltäjä Ferenc Erkel, ja hänen sävelmänsä on epäilemättä loistelias, kaunis ja vahva, kansallisten hymnien korkeinta aatelia:



Eikä meidän tarvitse kauas siirtyä löytääksemme vielä erään sekä tekstiltään että musiikiltaan suurenmoisimmista ja kauneimmista kansallislauluista. Tšekkien laulussa ylistetään maan paratiisimaista kauneutta, ja sen kaunis elegantti sävelmä on oopperasäveltäjä František Škroupin vuonna 1834 tekemä. Laulu on peräisin eräästä näytelmästä, ja siitäpä tuleekin mieleen Topeliuksen ja Paciuksen satunäytelmä Kypron prinsessa, jonka laulussa "Laps Suomen" (alkuperäisesti "O barn af Hellas") on jotakin samaa sävyä, jopa yhteneväinen sävelkulku - mutta tämä laulu on tosin yleisölauluksi aivan liian vaikea.



Näiden rauhanomaisten ja lyyristen kansallislaulujen joukkoon sopii toki myös Ruotsin hymni. Sen melodia on västmanlantilainen kansanlaulu, ja sen sanat kirjoitti Richard Dybeck 1844. Tässä sen laulaa  komeaääninen tenori, ehkäpä vähän liian pateettisesti. Pieni tyttö kukkaniityllä juhannussalon vierellä olisi parempi...



Kansallislaulujen aatelia on toki Josef Haydnin aikoinaan Itävallan keisarille kirjoitettu ja nykyisin Saksan kansallislauluna toimiva laulu. Valitettavasti sitä kuulee nykyisin uudelleen ("rikkaammin") soinnutettuna - ja parhaiten sen suurenmoisuuden kuulee Haydnin Keisarikvartetoksi nimetyn sävellyksen hitaassa osassa.

Suurin osa kansallislauluista on marssimusiikkia, ja tekstit sotaisia. Julkisissa sovituksissa niihin on yleensä lisätty ylenmääräistä pauhua, prunkkia ja pomppia, mikä tekee niistä yhäkin epämiellyttävämpiä. Suomen kansallislaulu on onneksemme poikkeus, mutta se on eri jutun aihe.