Kuvia vanhoilta valtateiltä

Alla on joukko 1800-luvun loppupuolen suomalaisia maalauksia, siis ajalta jolloin suurimmatkin tiet vielä pitkään olivat hevosten, kärryjen ja jalankulkijoiden käytössä. Teitä ja liikennettä oli verrattomasti harvemmassa kuin nykyään, ja ne kulkuväylät olivat monesti jo ulkonäöltään meille vieraita. Kun mittakaava oli niin täysin toinen, ei ollut mitenkään merkillistä nimetä tällaisia väyliä 'suuriksi', esimerkiksi Suuri Hämeen maantie tai Suuri Postitie.

Berndt Lindholmin (1841-1914) maalauksessa vuodelta 1882 on louhikkoisessa metsässä ratsupolku, jolta pahimmat kivet on kangettu syrjään. Tällaiset polut olivat jopa vielä 1700-luvulla yleisimpiä teitä. Niitä pitkin ratsastivat muinoin tuomarit ja muut virkamiehet, tarkastusmatkalla olevat piispat seurueineen, ja niillä taluttivat talonpojat kuormalla lastattuja hevosiaan. Huittisista Vesilahteen kulkenut ns. Narvanmatkantie oli tällainen ratsupolku. Tyrvään ja Vesilahden talonpojat määrättiin 1780-luvulla leventämään se 6 kyynärän eli 3,6 metrin levyiseksi maantieksi. Näin se voi toimia kunnolla myös sotaväen ja armeijakaluston siirroissa. Tiehen kuului neljä suurta siltaa, joiden yhteispituus oli peräti 169 metriä.

Werner Holmberg (1830-60): Maantie Hämeessä (1860). Mäen alla maantie on hyvinkin sen kuuden kyynärän levyinen, mutta kapeimmilla kohdilla oli kärryjen kanssa vaikeaa, kuten pyöränjäljet osoittavat. Tuollaisten kivien räjäyttäminen oli kallista ja vaati spesialistia. Halvempi, vaikkakin suurta taitoa vaativa tapa oli polttaa kivi hajalle. Siihen meni useita kuutioita halkoja, ja työ saattoi kestää muutamankin päivän. Toisaalta monet suuret, usein erikoisen näköiset ja muistettavasti nimetyt tienvierikivet toimivat maamerkkeinä ja jopa rajakivinä.

Werner Holmberg: Postitie Hämeessä (1860). Virstanpylväät ilmoittivat etäisyyksiä Suomen virstan (1069 m) mukaisesti. Tällainen tie oli maalausaikanaan jo hiukan vanhanaikainen, olihan jo kustavilaisena aikana suuren valtamaantien leveydeksi määrätty peräti 10 kyynärää, eli 5,9 metriä!

Ja tämä Berndt Lindholmin kuva voisi esittää kangasmaastossa kulkevaa Hämeen Härkätietä tai Suurta Kuninkaantietä joskus 1700-luvulla. Hyvähän se oli kuivalle ja helposti käsiteltävälle harjukankaalle rakentaa tällaisia suuria ja tehokkaita baanoja!