Kuuntelin tänään illalla RSO:n konsertin, jossa Hannu Lintu johti Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonian, tuon oudon monstrumin. joka on mielettömän pitkä, ja jossa on tajuntaa räjäyttävää kauneutta ja yhtä räjäyttävää rumuutta.
Messiaen tunkeutui aktiiviseen mieleeni jo nuorena, 50-luvun lopulla, kun kuulin hänen sävellyksensa Trois liturgies de la présence divine naiskuorolle ja orkesterille. Mansikkahilloa ja mustapippuria, ja kaiken huippuna Ondes Martinot, ihmeellinen sähkösoitin, jonka ihana ulina viehätti suorastaan sairaalla tavalla.
Pian sen jälkeen sitten tutustuin Messiaenin urku-/orkesteriteokseen L'Ascension, jonka viimeinen osa Prière du Christ montant vers son Père on mielestäni yhä koko musiikinhistorian kauneimpia sävellyksiä.
Turangalîlan 8. osa herätti mielleyhtymän. Tiesin että Messiaen oli teosta säveltäessään kiinnostunut keskiaikaisesta Tristanin ja Isolden lemmentarinasta - ja yllättäen kuulin sen 8. osassa selviä muistumia Wagnerin Tristanista! Tässä yhdistyivät siis sulassa sovussa eräs 1900-luvun ja 1800-luvun keskeisistä musiikkiteoksista... Tässä on aika hyvä video Wagnerin Tristanin alkusoitosta ja loppumusiikista ("Isolden lemmenkuolo"):
Kun minun makuni on ilmeisen erikoinen, ja kun toisaalta olen sairaalloisen kiihkeä kauneuden palvoja, olisi varmaan hyvä jos joskus yrittäisin listata mielestäni kauneimpia musiikkiteoksia jonkinlaiseksi listaksi, vaikka vain vihjeeksi niille joilla ehkä on yhtä erikoinen maku kuin minulla. Jää tehtäväksi.
Ja niille jotka eivät Turangalîlaa tunne, suosittelen ensi alkuun osia 5, 6, 8 ja 10. Löytyvät YouTubesta.
Olivier Messiaen on minulle aivan outo nimi (tällaiselle klassisen musiikin diletantille niitä lieneekin lukemattomia). Tuo L'Ascension vaikuttaa kiinnostavalta sävellykseltä. Ja kun mainitsit hänen sävellyksissään olevan samanaikaista rumuutta ja kauneutta, niin ensikuuleman perusteella on tuossakin melkoista ristivetoa. Se vuoroin viiltää ja vuoroin silittää.
VastaaPoistaHmm ja Ondes Martenot. Siinä eriskummallinen soitin, johon ei ihan joka yhteydessä törmää. Itselleni - näin nuorempaa polvea edustavana - kyseinen vekotin tuli tutuksi Ghostbusters -elokuvan soundtrackista :) . Ne esoteeriset ujelluset ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Totisesti, kaunista ja häiritsevää samaan aikaan
http://www.youtube.com/watch?v=Q5JgvmilwNI
Koska pidät Kari erikoista ja kaunista suuressa arvossa, suosittelen sinulle jotakin. En tiedä sanooko nimi Isao Tomita sinulle yhtään mitään, mutta hän on siis japanilainen muusikko, joka tunnetaan tekemistään klassisen musiikin syntetisaattorisovituksistaan. Hän on sovittanut mm. Musorgskia, Debussya ja oman suosikkini eli Gustav Holstin Planeetat. Uskomattoman kaunista kuultavaa.
Tomitan versio Holstin Venuksesta: http://www.youtube.com/watch?v=zZMsyzyiHLQ
Jos tuo jäi näkemättä tai haluaa katsoa sen uudestaan, ystävä on YLEn Areena: http://areena.yle.fi/tv/2135860
VastaaPoista