Portugalin rannoilta löytyi takavuosina kalebassi, joka oli vedenpitävästi suljettu pihkan tai hartsin kaltaisella aineella. Kun se varovasti avattiin, löytyi paperintapaisesta kalvosta tehty rulla jossa oli ranskankielistä kirjoitusta. Alku tuosta tekstistä oli niin vahingoittunut että siitä oli vaikea saada selvää. Tässä kuitenkin suomennos.
[...] hiivin salaa [...] M[onsieur B]lanchard huomasi aikeeni liian myöhään [...]
[...] itätuuli tarttui palloon niin rivakasti, että se nousi nopeasti ja alkoi liikkua länttä kohti. Näin M. Blanchardin huitovan käsiään raivon vallassa, mutta muutamassa hetkessä hänen näytöskenttänsä katosi näkyvistä. Pian myös Lissabon katosi autereeseen, ja olin aivan yksin meren yllä.
Tunnit kuluivat, vuorokausi vaihtui, ja epätoivoni kasvoi kasvamistaan. Minulla oli nälkä ja jano, ja arvelin jo loppuni tulleen. Polttoaine loppui, ja pallo viileni. Se menetti korkeutta pelottavan nopeasti, mutta äkkiä näin edessäni saaren. Sen rantaveteen kori loiskahti, ja onnistuin kahlaamaan kohti rantaa ennenkuin pallo ehti laskeutua päälleni. Juuri kun olin saavuttamaisillani rantahiekan, tunsin pohkeessani tuiman piston. Kaaduin hiekkaan ja menetin tajuntani.
Kun virkosin, näin ympärilläni joukon puolialastomia mustaihoisia poikia ja tyttöjä, jotka tuijottivat minua hämmästyneen näköisinä. Heidän takaansa kiirehti paikalle valkoihoinen pitkäpartainen mies, joka huudahteli minulle jotain oudolla kielellä. Vähitellen minulle selvisi että hän puhui kreikkaa. Harmittelin mielessäni sitä laiskuutta jota Sorbonnessa olin osoittanut kreikanluennoilla, mutta yritin muistaa tuosta kielestä nyt jotain, edes kohteliaisuuksia.
Kerroin miehelle nimeni, ja osoittelin rantaan ajautunutta pallokoria jonka ympärillä itse pallon riekaleet olivat hajallaan aaltojen liikuteltavina. Sitten osoitin ilmaa, ja yritin selittää että olin lentänyt pallolla ilman halki tälle rannikolle. Mies kertoi nimekseen Thalassandros, ja näytti kovin ihmettelevän kertomustani. Sitten hän viittasi minua seuraamaan itseään, ja aloimme edetä lahden pohjukkaan laskevan puron vartta. Sen toisella puolen erotin aivan valkoisena hohtavan korkean kallion, joka muistutti joitakin Pohjanmeren rannoilla näkemiäni kalkkikallioita. Thalassandros hymähti ja sanoi: "Sokerivuori!"
Tulin myöhemmin ymmärtämään tämän kummallisen kallion tärkeän merkityksen saaren elämälle. Miehen asunnolle tultuani hän ojensi minulle kalebassista valmistetun kulhon, jossa oli jotain pehmeää, lähes juotavaa hapanimelää kylmää keittoa. Totuttuani sen makuun tyhjensin kulhon kokonaan. Tunsin itseni yllättävän virkeäksi, voimani palasivat nopeasti, ja punaiseksi paisunut pohkeeni parani silmissä. Mies sanoi: "Söit meduusaa!"
Sitten hän alkoi kertoa merkillistä tarinaa, jolle itse Lukianoskin olisi ollut kateellinen. Aluksi minun oli vaikea uskoa tuota kertomusta, mutta myöhemmin sain itse kokea sen todeksi. Mies kertoi tulleensa saarelle 2000 vuotta sitten, kun hänen laivansa haaksirikkoutui myrskyssä sen rannikolle. Kun kysyin, miten muille pelastuneille oli käynyt, mies sanoi kertovansa siitä sitten kun olen nähnyt toisen saaren keskellä edessä avautuvaa järveä, ja ehkä nähnytkin sen asukkaista joitakin vilahduksia.
Sitten hän alkoi kertoa meduusoista. Järvestä mereen laskeva puro näet söi Sokerivuoren kylkeä hiljaksiin, niin että sen lahden vesi jonne olin laskeutunut oli muuttunut hyvin makeaksi. Lahteen oli syntynyt valtava meduusojen kolonia, ja nuo hyytelöeläimet olivat itsekin muuttuneet varsin makeiksi. Ne kelpasivat hyvin ruoaksi, jos ne oli murskattu ja sekoitettu hyvin, mutta ne olivat muullakin tavoin hyödyllisiä. Kuivattuina ja ohueksi levyksi puristettuina niistä tuli pergamentin tapaista ainetta jolla voi kattaa vaikka talonsa. Niiden myrkyllisyys hävisi samalla kun ne hajosivat, ja samalla ne muuttuivat vastamyrkyikseen.
"Varoitan sinua kuitenkin koskemasta näihin suloisiin palvelijoihini. Hekin ovat näet alunperin meduusoja, ja yhtä myrkyllisiä myös!", Thalassandros sanoi.
(Jatkuu sitten kun olen saanut kertomusta lisää suomennetuksi.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti