maanantai 10. syyskuuta 2012

Esperantoa asiakirjassa

Edesmennyt setäni Björn (eli Nasse-setäni, se oikeasti elänyt) oli lentäjä, ja osallistui myös sotiimme. Hänen henkilötodistuksensa vuodelta 1932 on kuvattuna tässä. Titteli oli Lentokoneohjaaja.

Syy miksi julkaisen nämä kuvat löytyy kuitenkin henkilökortin lopusta. Katsokaapa kieliä, joilla suomenkielinen teksti on kansainvälistetty: 

Viimeinen teksti kuuluu siis näin:
La militaj kaj civilaj oficistoj petataj protekti kaj subteni la posedanton de jena atesto.

Aivan oikein! Kieli on esperanto. En ole ennen nähnyt virallista asiakirjaa, jossa suomen, ruotsin, ranskan, saksan ja englannin ohelle olisi liitetty esperantonkielistä tekstiä. Oletteko te, hyvät lukijat? Minua tämä löytö kovin ilahdutti.

5 kommenttia:

  1. Ensimmäisenä tulee mieleen asiallinen, ennenkin täällä käsitelty kirja, jossa päähenkilöillä on esperantonkieliset nimet. Cornflakes-sopimuksesta siinä myös puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pacpipo ei vaan ole virallista tekstiä. Mutta taistelukuvaus Kellogg's Corn Flakes -sopimuksen mukaisesti on herkkua. Miehet olivat niin lihavia, että heillä oli vaikeuksia löytää "vesihanaansa nivustensa ainaisesta helteestä"!

      Poista
  2. Eipä tule mieleeni yhtään virallista asiakirjaa, jossa olisin esperantoa nähnyt. Mutta jotenkin en osaa erityisemmin yllättyä siitä, että ko. kieltä löytää nimenomaan maailmansotien väliseltä ajalta peräisin olevasta dokumentista. Erityisesti myöhäinen 20-luku kai oli esperanton kulta-aikaa. Se oli sattumoisin myös Kansainliitto-idealismin ja Pan-Eurooppa -liikkeen hienointa aikaa; rauha, edistys, internationalismi ja niin pois päin. Täysin "puolueeton" kansainvälinen kieli sopi tähän idealismiin kuin nyrkki silmään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja historia vastasi tuohon idealismiin 4-6 diktaattorin avulla...

      Poista
  3. Esperanto on jättänyt minut aina kylmäksi, vaikka taustaideologian idon, volapükin ynnä muiden kehittämisessä voin toki ymmärtää.

    Miksei käyttäisi aikaansa ennemmin vaikkapa ugariitin, mantšun tai navajon opiskeluun?

    Mielenkiintoista on tosin nähdä tällaisen kuriositeetinkin välityksellä, kuinka laajaa esperantismi kerran oli.

    VastaaPoista