Toisten syy, ja ne tapetaan

Olen pyrkinyt kirjoittamaan kauniista ja hyvistä asioista, joita ihmisen maailma ja myös ihminen itse on täynnä. En ole uskonut siihen, että ihminen on pohjimmiltaan aina paha, perisynnin turmelema "p*skalla kuorrutettu p*skatäytteinen p*skiainen", kuten kunnioittamani blogisti Ruukinmatruuna sanoo. Enkä tästä uskostani hevin luovukaan, vaikka media tiedottaa jatkuvasti yhä karmaisevammista pahanteoista ihan omassakin ympäristössä.

Nytkin voisin kommentoida myönteisesti pakistanilaista kauhistusta, kun kehitysvammaista kristittyä tyttöä syytetään Koraanin säkeiden polttamisesta. Jonkinmoinen oikeudentunto tässäkin ongelmallisessa maassa sentään näkyy elävän, kun paikallisen imaamin avustajat paljastivat tämän itse lisäilleen näitä jumalallisia säkeitä poltettuihin papereihin, ja sen seurauksena teokraattinen paikallisjohtaja haettiin poliisin hoiviin.

Sitä ennen kuitenkin berserkin raivoon kiihdytetyt kansanjoukot olivat ehtineet pahoinpidellä ihmisiä kuoliaaksi, ja kristitty väestönosa paennut asunnoistaan. Tässä täysin mielisairaassa ympäristössä saattaa kuitenkin poliisien ja tuomareitten oma turvallisuus olla uhattuna. Imaamin teko voidaan hyvin selittää "hurskaaksi valheeksi", mikä pyhien kirjoitusten mukaan on sallittua vääräuskoisten ollessa kysymyksessä.

Ongelma tässä on suurta osaa muslimimaailmaa leimaavassa häpeä- ja uhrikulttuurissa, joka sokaisee ihmiset näkemästä sen onttoutta. Omaa surkeutta ei tarvitse itsekriittisesti miettiä, kun sen voi panna toisten, pahojen ja väärin uskovien syyksi. Jos pilkkaan "kunniamurhiin" taipuvia muslimimiehiä jänishousuiksi ja pelkureiksi vaikkapa naisten edessä, pilkkaan suoraan Allahia. Väkivaltainen perinne suosii julmimpia tappamistapoja, kuten kivittämistä ja kurkunleikkausta.

Kristillisellä maailmalla on vastaava, mutta toisenmerkkinen taakka, jota jotkut ovat nimittäneet "syyllisyyskulttuuriksi". Sitä perua on tämä valkoiseen kulttuuriin levinnyt itseruoskinta esimerkiksi omien toisiin kulttuureihin kohdistuneiden pahantekojen vuoksi. Se voi myös olla yksi länsimaiden tuhoon johtavista syistä. Menneisyydessä myös täällä ollaan oltu eriasteisia raakalaisia, mutta noin suurin piirtein (ja osittain myös kristillisen etiikan vaikutuksesta) täällä on pystytty nousemaan edes jotenkin kelvolliselle sivilisaation asteelle.

Muuten olen sitä mieltä, että naisten kouluttaminen ja vapauttaminen on kutakuinkin ainoa keino alikehittyneiden maiden raskaiden ongelmien ratkaisemiseksi. Siitä varsinkin pohjoinen Eurooppa on hyvä esimerkki, ja se näkyy myös yhteiskunnan vakautena ja terveempänä taloutena.