Niin siinä taas kävi. Ruotsi voitti maailmanmestaruuden, Suomi jätettiin niukkaakin niukemmin neljänneksi, vaikka Kontiola oli kaikista hyökkääjistä paras. Pahinta asiassa oli tietysti se, että Ruotsin roskalehdistö pääsi taas vähän pilkkaamaan meitä. Kyllä nyt on syytä vaatia James Hirvisaaren tavoin pakkoruotsin poistamista eduskunnasta, ja Astrid Thorsille kielto puhua siellä äidinkieltään!
Tämä tiedote tuli suoraan sieltä liskoaivon suunnalta. Kuorikerros ajattelee kyllä toisin. Ensinnäkin Ruotsin jääkiekkojoukkue oli uskomattoman vahva viimeisissä kolmessa ottelussaan. Sedinin veljesten läsnäolo ei ratkaissut kaikkea. Ruotsalaisilla vain on yleensä niin vahva itseluottamus, että he pystyvät tiukoimmissa paikoissa yleensä täydelliseen suoritukseen. Ruotsi ansaitsi mestaruuden. Sitä ei ratkaistu alkulohkossa, vaan siihen vaadittiin kolmen kovimman kilpailijan voittaminen loppupeleissä. Kanada hävisi, Suomi hävisi, jopa voittamaton Sveitsi hävisi. Asia on sitä myöten selvä.
Suomen joukkue ansaitsee kaikki mahdolliset kehut. Se pelasi joukkueena, ja osasi jälleen koota itsensä häviötilanteissa. Suurten tähtien puute korvautui yhteisellä yrittämisellä. Mutta Ruotsi on meitä rikkaampi, kansainvälisempi ja kokeneempi. Se ei ole enää alueellinen suurvalta, mutta henkinen suurvalta se on vieläkin.
Tukholma on Helsinkiä isompi, komeampi, monipuolisempi ja kansainvälisempi kaupunki. Ja voittaneella joukkueella oli kadehdittava mahdollisuus tavata kuninkaallinen perhe heidän linnassaan. Pikkuprinsessalla oli jo pelipaita päällään. Toivottavasti saamme joskus nähdä kuvan kuningasparista ja kruununprinsessasta samoissa pelipaidoissa, jotka he yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen saivat joukkueelta lahjaksi.
Suomi häviää vertailun Ruotsille hyvin monissa asioissa. Pahimmin häviämme ehkä asennepuolella. Alemmuudentunne, kateus, katkeruus ja kauna ovat tutumpia täällä kuin naapurissa. Mutta naapurissa on myös isoja ongelmia. Viimeisimmät leimahtivat liekkiin Tukholman esikaupungissa. Maahanmuuttajien sulauttaminen ruotsalaiseen yhteiskuntaan on epäonnistunut pahasti. Tässä asiassa meillä on vielä armonaikaa. Ehkä me sittenkin osaamme ottaa oppia naapurin virheistä.
Mutta joka tapauksessa meidän on nyt syytä ihailla ja onnitella rakasta naapuriamme. Jääkiekossa he olivat tällä kertaa parempia. Ehkäpä me myös osaamme nähdä, missä meidän voimamme ja parhaat puolemme ovat. Niitäkin on, onneksi.
Kuva on kuningashuoneen julkaisema.
KR
VastaaPoistahuomasit varmaan PÄÄNvalmentaja Jukka Jalosen muuttuneen habituksen: sitä se raha tekee - satatonnia joka kuukausi Pietarissa puhtaana köyhän miehen käteen. Ja nouskasmainen käytös on taattu.
Siihen viel rippaus venäläistä mentaliteettia. Niin jo vot!
Jalosta on kyllä arvostettukin tästä valmennuskaudesta, nimenomaan pään kestävyyden ja sisukkuuden lisääntymisen vuoksi.
VastaaPoistaTulee kovasti mieleen vuoden 1992 MM-kisat. Suomi pelasi tuolloin kaikkien aikojen turnaustaan, meni voitosta voittoon ja välierässä kaatui historiallisesti Tsekkoslovakia (oli muuten ensimmäinen turnaus kautta aikojen, jossa oli pudotuspelit ja finaali). Finaalissa tuli vastaan alkusarjoissa luokattomasti ja monta ottelua hävinnyt Ruotsi. Noh, Svenssonithan sen potin veivät kotiin. Sveitsi sai nyt kokea saman kohtalon kuin Suomi ensimmäisessä finaalissaan ja vieläpä samaa maata vastaan.
VastaaPoistaPS. Enpä ole blogiasi kommentoinut, vaikka olen jo jonkin aikaa tätä seurannut. Ja on tämä erinomainen blogi. Estetiikka koskevat tekstisi ovat varsinkin jääneet mieleen.