Palaan vielä eiliseen tekstiini. Suomennan osan siitä näyttämästäni juhlarunon pätkästä, jota esitettiin hurmiosta värisevällä äänellä Leipzigissa 1855.
Hän tuli maailmaan - siunattu oli se päivä
ja pysyy siunattuna kaikkina aikoina!
Niin kauan kuin sana on ihmisen koru,
vapaa sana miehen kaunistus,
loistaa voimakkaasti kuin aurinko saksalaisella taivaalla
Saksalaisten Ylpeytenä nimi: Friedrich Schiller!
Kenet Jumala näet on valinnut suuriin tekoihin,
tämän mieleen Hän myös herättää aikaisin sen kipinän,
jonka tulinen voima kasvaa vuodesta vuoteen,
niin että nuorukaisen teoista ja voimallisesta toiminnasta
taivaantulen kaltainen liekki ilmoittaa,
joka sitten kuin tulensäkene, kuin taivaan salama,
kuin ukkosen vaaja Jumalan kädestä
sinkoaa miehen teot maailmaan,
teot jotka ihmeen tavoin valaisevat yli aikojen!
Schillerin suuren sielun taivaallinen voima
loistaa meille nyt hänen sanansa säteinä:
säteenä joka tuhoten polttaa poroksi
sen mikä ei ole elämän arvoista...
jne. jne.
Kommentaattori "kariav" siteerasi ansiokkaasti "Terijoen hallituksen ministerin" Armas Äikiän juhlarunoa Stalinin kunniaksi. Se on todella verrattavissa Schillerin ylistyslauluun. Molempien runojen kohteena on ihminen, joka koetaan suuremmaksi kuin kaikki muut ennen, nyt tai tulevaisuudessa eläneet, eräänlainen Vapahtaja siis. Molemmilla ylistetyillä on myös ylivoimainen tuhovoima. Äikiä sinkoaa "yhden ja ankaran sanan päin vihamiestä kuin pommin, joka tuhoaa sortajan linnakkeet". Hän lausuu "vain yhden yksinkertaisen sanan, ystävällisen: Stalin!" Ystävällinen pommi, jonka tuhovoima vertautuu maailmankaikkeuden voimiin! Ja Schillerin ihanan sanan säteet polttavat tuhoten jotain täsmällisemmin määrittelemätöntä, ja niissä leimuaa salamoiden ja ukkosen jumalallinen ylivoima...
Molemmissa runoelmissa on yhteisiä piirteitä. Molemmat kielivät perimmältään pelosta ja epätoivosta. On joukko, jonka oletetaan olevan ylivoimainen, ja tuohon joukkoon halutaan ehdottomasti, vapisevin mielin ilmoittautua kuuluvaksi. Tämän antaumuksen vakuudeksi kirjoittaja etsii kaikki mahdolliset suuret ilmaisut salamoista pommiin, täyttää paremman puutteessa tekstinsä tyhjiöt niillä, eikä sumentuneilla silmillään edes huomaa kuinka nämä mahti-ilmaisut syövät toinen toisiaan. Hän on kuvaannollisesti heittäytynyt maahan, makaa siinä avuttomana ja silmät sumeina kuin itämaisen despootin edessä, ja toivoo salaa, että hän vielä tämän kerran säilyttäisi henkensä, että ylivoimainen palvonnan kohde vielä kerran loisi armollisen, mutta polttamaan kykenevän katseensa häneen.
Maan matosena viruvat, ylistyssanoja sopertavat runoilijat ovat molemmat onnettoman huonoja, aivan surkeita kirjoittajia. Molemmat myös elävät keskellä poliittista kuohuntaa. Stalin elää vielä kaikessa hirmuisuudessaan Äikiälle; Schiller on kuollut, eikä hänen todellisia pyhäinjäännöksiäänkään ole voitu sijoittaa palvonnan kohteiksi. Kirjailija itse olisi ehkä ollut hiukan vaivautunut palvonnastaan, ja tajunnut ettei hänestä itsestään oikeastaan ollutkaan kysymys, vaan aivan muusta, nimittäin Preussin kuninkaasta, ja pyrkimyksestä saattaa saksalaiset ruhtinaskunnat ja pikkuvaltiot yhden keisarin hallintaan. Äikiän vihollisiin ja sortajiin rinnastuivat 1855 ne pikkuruhtinaat jotka hangoittelivat vastaan, sekä tietysti Itävallan ja Ranskan keisarit. Niillä piruilla kun sellaiset jo olivat.
Schiller oli niin hyvä kirjailija, ettei hänen jälkimaineelleen olisi suonut näin noloa poliittista palvontaa. Hänessä oli inhimilliset vikansa, kuten meissä kaikissa, mutta kohtuutonta oli kuitenkin unohtaa hänen varsinainen ammattinsa, ja nostaa hänen ruumiinsa sotavankkurien eteen muiden symbolisten sotalippujen joukkoon, hurmioituneen massan seurattavaksi.
Mitä opimme tästä. Todistettavasti emme mitään. Mutta ehkä voisimme mutkat oikoen sanoa, että tässä valmisteltiin ensimmäistä ja toista maailmansotaa. Niiden jälkeenhän Euroopan puhti sitten olikin mennyttä. Sen verran voinee saksalaisten hyväksi mainita, että kaksi kertaa he marssivat Pariisiin, ja kerran vain tykinkantaman päähän siitä. Tämän vuoksi Ranska olikin sitten niin innokas perustamaan EU:n...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti