Sanna-Raipe Helmisen uljas laulusoolo

"Sanna-Raipe Helminen" ja "Karim Z. Yskowicz" Iltalehden sivuilta

Huumorintajuni ei yleensä ole juurikaan riittänyt televisioviihteen suosikkiohjelmien katseluun, eikä oikein edes "Putous"-sarjan varhaisempiin tuotantoihin. Nytkin minulla olisi vähän vaikeuksia, ellei kaksi hahmoa siinä nousisi aivan omiin korkeuksiinsa.

Miksi Armi Toivasen "Sanna-Raipe Helminen", sosiaalisesti hiukan toistaitoinen, mutta humanististen "tieteiden" slangiston jo alustavasti sisäistänyt opiskelijatyttö Tampereelta minua niin suuresti hurmaa? Ehkä sen vuoksi, että olen tavannut hänen kaltaisiaan ennenkin. Tyttöjä joilla on piikit pystyssä varmuuden vuoksi, jotka purskauttavat sanottavansa yhtenä epäselvänä ryöppynä, ja ovat kaiken aikaa varuillaan asentoa, silmät peittävää otsatukkaa ja umpeenpuristettua suuta myöten.

Täytekuvauksissa Sanna-Raipen ulkopuolisuus tuli hienosti esille. Aina hän seisoi jossain taustalla vähän ulkona tilanteesta, väärin päin.

Näyttelijän taito paljastui komeasti hänen laulusoolossaan. Kun itse olen monesti yrittänyt olla huumorillinen lauluesityksissä, tiedän oikein hyvin miten vaikeaa on niinsanottu väärinlaulaminen. "Eiku"-lipsahdukset, unohdukset ja muut sellaiset mikrosekuntien aikana tapahtuvat olennaisuudet paljastavat armotta taidon tai taidottomuuden. Armi Toivanen suoriutui tehtävästään sataprosenttisesti, ja uskon että monet muut ammattimuusikot ovat kanssani yhtä mieltä.

Mielenkiintoista on nähdä miten Toivanen hahmoaan kehittelee. Itse asiassa se ei välttämättä isoa kehittelyä vaadikaan, kunhan vain tilanteet vaihtuvat riittävästi, ja ulkopuolisuus ja varautuneisuus pääsevät jälleen esille uudessa valaistuksessa.

Toinen hahmo, jolla mielestäni on erinomaisia kehittelemisen aineksia on Jussi Vatasen "Karim Z. Yskowicz", joka perustuu klassiseen ylösalaisin-asetteluun. Hahmolla on myös mahdollisuuksia todelliseen poliittiseen epäkorrektisuuteen, terapeuttiseen "väärän kuninkaan päivän" irrotteluun.

Tästä lähtien katson "Putousta" tarkoin. Tampereen lähellä asuvana ja siihen viha-rakkaussuhteessa olevana seuraan erityisesti suosikkityttöäni. Eisevväliä, vaikka se joutuisi ahdinkoonkin - aina se pärjää kuitenkin, Nekalan likka.