Vastaan tuli sitten vanhan kuvalehden sivuilta Lesboksen saarella Mytilenessä asuneen huippurunoilijan kuva. Siihen piti tietysti tehdä runo, tällä kertaa suomennos eräästä tekijänsä suosituimmasta säilyneestä katkelmasta:
Tässä vielä alkuteksti, jotta jokainen voi tarkistaa, suomensinko oikein... Tosin kieli on murteellista ja vanhahtavaa:
Niin suuri oli kunnioitus Sapphon runoja kohtaan, että Platon nimesi hänet kymmenenneksi muusaksi. Meidän päiviimme hänen teksteistään on säilynyt erään arvion mukaan alle kymmenen prosenttia. Tässä kuvassa nykyhetken kirjoittaja on sijoittanut tekstinsä 120 vuotta vanhaan saksalaiseen kuvaan, ja soveltanut 2600 vuotta sitten syntyneen kreikkalaisen tekstin suomennokseen satoja vuosia vanhaa japanilaista haiku-tavumittaa. Maailmaa syleilevää, sanoisin.
Ei ihme, että Lönnrotkin inspiroitui Sapphosta (oikeammin: Psapphosta), suomensi Kantelettaren alkulauseeseen: »Kuu kulki matkoihinsa, / samoite seitsentähti, / jo yli puol'yön aika, / ja minä raukka valvon / yhäti yksinäni.»
VastaaPoistaMitan vaihtaminen toimii. J. Lindholm suomensi Runebergin jambeja trokeiksi, V. Juva Mahabharatan ślokaa kalevalanmittaan jne. Haiku sopii suomeen, kuten viimeisen kuukauden aikana olemme saaneet blogissa ihastellen huomata.
Joka sukupolvi löytää Sapphon uudestaan. Ja se ihana lesbolainen kreikka! Ἔμμεναι ~ εἶναι, σελάννᾱ ~ σελήνη. Sykähdyttävää.
Selanna on niin söpön tyttömäinen nimi... ;) Eräs tuttavani suomensi Runebergin heksametriä vapaaseen mittaan, mutta otti kuitenkin huomioon "musikaalisia" seikkoja kuten rytmejä ja sanasointuja. Parhaimmillaan suorastaan innostavaa.
VastaaPoistaOpin eilen eräältä professorilta mielenkiintoisen ja minua kovasti hämmästyttäneen seikan: tämä kuuluisa Δέδυκε-runo ei ole Sapphon ensinkään. Sen siteeraa ensi kerran 100-luvulla jaa. muudan Hephaistion runomittansa vuoksi eikä mainitse Sapphoa ollenkaan. Vasta renessanssin aikana joku keksi, että runo olisikin kymmenennen muusan laatima.
VastaaPoistaLegendaarinen Wilamowitz osoitti sitten 1800-luvulla, että runo ei ole Sapphon. Wilamowitz kirjoitti muun muassa: "Übrigens ist es eine sünde, das reizende volkslied der Sappho zuzuschreiben. überliefert ist es nicht, und wenn das gedicht unter ihren werken gestanden haben sollte, so würde das nichts verschlagen. dies mädchen harrt bei offener kammertür auf den geliebten: das soll Sappho sein?"
Se ei tarkoita, ettei tästä runosta saisi enää nauttia — sen vain sijoittaa mielessään vastedes hieman eri lokeroon. Tosin tämä professori kuvasi runoa sanalla "soppy", miten sen sitten ottaakaan.
Tuntuu aina yhtä vapauttavalta, kun on oppinut jotain, minkä oli aikaisemmin luullut olevan juuri päinvastoin.
Jopas, jopas... Mitä on tapahtunut todella? Tuo ihana menneisyys on kuin uniaikaa, siitä on säilynyt vain pieni osa, sekin sirpaleina ja pölynä. Ja me yritämme yhdistellä palasia, ja kehrätä niistä kokoon tarinaa. Ja kun saamme kertomusta kokoon, tiedämme kuitenkin että se kertoo enemmän meistä itsestämme kuin kaukaisen ajan ihmisistä.
VastaaPoistaKävikö Marco Polo ollenkaan Kiinassa? Oliko koskaan Charlemagnea? Kuka kirjoitti shakespearet?
"Sappho zugeschrieben"... Kyllähän se riittää silti. Ovathan Selanna ja Pleiades yhäkin kiistämättä taivaalla nähtävissä, ja yhtä kiistämättä meille tulee aika jolloin nukumme yksin... "Ita est, ita", dixit Ior...