Opin juuri uuden saksalaisen sanonnan

Viime aikoina läpikäymässäni Die Gartenlaube-kuvalehdessä julkaistiin 1871 tällainen sievä graafinen versio ranskalaisen nuorena kuolleen kuvittajan François-Auguste Charodeaun (1840-82) maalauksesta. Iloista pikkulasta esittävän kuvan alla oli näin kuuluva runo:

Nun, sag' mir Du Schelm, du Sausewind,

Ich wüßt' es so gern: warum lachst, Du mein Kind?

"In mir lacht's von selber, im Herzen drinn;

Ich lache nur, weil ich so lustig bin."

Ja, bist Du denn nicht mutterseelenallein?

Da lachst Du ja Alles nur in Dich hinein?

"Warum fragst Du mich denn? Sei lieber, ich bitt',

Auch lustig, wie ich - und lache doch mit!"

Lapselta kysytään miksi se nauraa (hauska ilmaus on "Sausewind" jonka voisi suomentaa vaikka "viuhutuuli"), ja se vastaa että nauru tulee itsestään hänen sisältään. Aikuinen kysyjä ihmettelee vähän tylysti että lapsihan on "mutterseelenallein", eli (kuten aivan oikein ympäristöstä ymmärsin) täysin yksinäinen, ehkä äiditönkin. Ja lapsi torjuu: "Miksi kysyt sitten? Minä pyydän, ole mieluummin itsekin iloinen ja naura mukana!"

Mutta minua jäi mietityttämään tämä sanonta, jolle en tiennyt selitystä. Tokihan "sielua" ja "ihmistä" käytetään usein toistensa synonyymeinä. "Eine Seele von Mensch" tarkoittaa hyväntahtoista ihmistä, Gogolilla on "Kuolleet sielut", eikä meilläkään aina ole paikalla "sielun sielua". Mutta "äidinsielun verran yksin"?

Vastaus löytyi saksalaisesta Wikipediasta suoraan, ja se oli yllättävä. Sanonta onkin äänteellinen väännös ranskalaisten hugenottipakolaisten sanonnasta "moi tout seul", "minä aivan yksin"; se vääntyi ensin "mutterseele"ksi, ja sitten siihen lisättiin tuo "allein" ikäänkuin varmemmaksi vakuudeksi. Ei siis ollutkaan mistään perisaksalaisesta syvällisyydestä kysymys. Sana on ikäänkuin yksinäisyyden äärimmäinen kärjistys. Hauska selostus on osoitteessa http://www.arte.tv/de/wissen-entdeckung/karambolage/Diese_20Woche/1146152.html

[Lisäys 12.1.13 klo 17: Selostuksissa mainitaan väännöksen syntypaikaksi Berliini. Mutta en ole huomannut että siinä murteessa esiintyisi Mutter-sanasta Mua-alkuista muotoa. Sen sijaan etelämpänä kyllä on, schwaabiksi Muader, baijeriksi muada - ja keskiyläsaksassa Muoter. Olisivatko vain muistiinpanot tehty aikoinaan Berliinissä?]

Minulle tulee harvoin eteen saksankielistä ilmaisua, jota en ymmärtäisi. Useimmat uusiosanatkin käyvät joko osasistaan tai ympäristöstään selviksi. Eivät murteet eikä keskiyläsaksakaan tuota yleensä mitään perusteellisia ongelmia, joten nyt oli hauska päästä yhden oudontuntuisen ilmaisun ytimeen. Ja hauskaa siinä varsinkin oli tuo historiallinen ranskalainen yhteys.

Suomenkielessähän on koko joukko saksankielestä tulleita äänneväännöksiä. "Hunsvotiksi" en mielellään ihmistä sano, ellen ole tosi vihainen: ilmaisu on melko roisi, enkä tässä selostakaan sitä tämän enempää.